BLOOD RED ROSES.

tänään mä haluan... no, en tiedä, voisko sitä kutsua mikskään muuksi kuin selittämiseks, mut kutsutaan sitä nyt niinkin sivistyneellä sanalla kuin avautuminen. niin, mä en tykkää puhua tunteistani tai mistään muustakaan semmosesta, mut jotenkin munkin on saatana päästettävä ne ulos, ja mun keinoni on kirjottaminen. ainakin yleensä. muista keinoista ei puhuta. asiat alkaa käydä vaikeiks. henkisesti ainakin, ahistaa päivä päivältä enemmän, mä tiedän kyllä että mun on pakko itsekin tehdä jossain vaiheessa jotain. ei ehkä ihan vielä, mutta pian kuitenkin. ehkä mä vain vielä odotan sitä ns. oikeeta hetkeä, mut minut tuntien, en tiedä tuleeko sellaista ees koskaan. toivon tosissani, että tulee, ja että mä saan revittyä jonkinlaisia sanoja suustani, että mä saisin oloni helpottumaan edes vähän. mulla on kyllä jonkinlainen toimintasuunnitelma, on vaan ajan kysymys millon pistän sen käytäntöön. mut hetken aikaa mun on kestettävä. mä olen kestänyt vuosia, mä kestän vielä hetken. mä vih

hyvää iltaa kaikki, kello on tällä hetkellä seitsemän yli yksi, katsoin tuossa äskön Degrassia ja kuuntelen musiikkia, mietin mitä tekisin kohta... en nimittäin yhtään tiedä, ei liiku päässä nyt sen suuremmin juurikaan mitään... koulua on tosissaan mennyt kolmisen viikkoa suunnilleen, eli kuukaus kohta. ihan jeesisti se on kai alkanu, tosin läksyt ja muut, varsinkin sit kun kokeet alkaa, tuppaa hieman väsyttään. ei ehkä mua itteäni sinänsä stressaan, en hirviästi osaa ees stressata koulusta, mut tosiasia on se, et välillä tuntuu että on vaan koulu, koulu ja koulu eikä oo aikaa millekään muulle, vaikka onkin. toisaalta asiat pitäis osata myös priorisoida oikein, en ehkä itsekään aina niin osaa tehdä, mut aina oppii uutta. mua väsyttää. ei kuitenkaan niin paljoo vielä että ei pysyis silmät auki, mut väsyttää kuitenkin. sen valitettavasti huomaa, että koulu ja kaikki muu syö sen verran että ei jaksa enää niin paljoa. enkä mä halua vaan paahtaa koko ajan, kyl välillä ois ih