lost in the stereo sound

tänään mä haluan... no, en tiedä, voisko sitä kutsua mikskään muuksi kuin selittämiseks, mut kutsutaan sitä nyt niinkin sivistyneellä sanalla kuin avautuminen. niin, mä en tykkää puhua tunteistani tai mistään muustakaan semmosesta, mut jotenkin munkin on saatana päästettävä ne ulos, ja mun keinoni on kirjottaminen. ainakin yleensä. muista keinoista ei puhuta.

asiat alkaa käydä vaikeiks. henkisesti ainakin, ahistaa päivä päivältä enemmän, mä tiedän kyllä että mun on pakko itsekin tehdä jossain vaiheessa jotain. ei ehkä ihan vielä, mutta pian kuitenkin. ehkä mä vain vielä odotan sitä ns. oikeeta hetkeä, mut minut tuntien, en tiedä tuleeko sellaista ees koskaan. toivon tosissani, että tulee, ja että mä saan revittyä jonkinlaisia sanoja suustani, että mä saisin oloni helpottumaan edes vähän. mulla on kyllä jonkinlainen toimintasuunnitelma, on vaan ajan kysymys millon pistän sen käytäntöön. mut hetken aikaa mun on kestettävä. mä olen kestänyt vuosia, mä kestän vielä hetken.

mä vihaan jossittelua, mut silti mä en voi olla miettimättä kaikkea paskaa, mitä jos en tuntiskaan näin, mitä jos oisinkin tyytyväinen itteeni, mitä jos en oliskaan enää täällä. me kaikki tiedetään kyllä, mikä se worst case scenario oikein on, enkä mä nyt halua puhua siitä. se on niin... lopullinen asia, enkä mä todellakaan halua että mun matkani päättyy tähän. mulla on unelmia joita mä haluan saavuttaa. niin, ehkä ne nyt tuntuu liian kaukaisilta, 'äh ei täs oo mitään järkee, vois vaan lähtee pois', enkä mä kiellä sitä, et välillä toivoisin nukahtavani enkä heräis enää koskaan uudelleen. lopullinen hiljaisuus koittaa kyllä kaikille aikanaan, miksi mä jouduttaisin omaani? no hyvä on, tiedän kyllä miksi, mutta ehkä ei kiirehditä niin pitkälle.

ei kai kukaan koskaan väittänytkään että elämä olis helppoa, enkä mä kai sitä koskaan olisi uskonutkaan, jos olisi väittänyt. mä olen realisti. asiat on niin kuin on ja that's fucking it. mutta tässä mä olen ja menen. mä tiedän enemmän kuin te luulette mun tietävän. mut ei kai kukaan koskaan sanonut, että tää olis helppoa.

I don't mind, falling to pieces