Siirry pääsisältöön

lost in the stereo sound


tänään mä haluan... no, en tiedä, voisko sitä kutsua mikskään muuksi kuin selittämiseks, mut kutsutaan sitä nyt niinkin sivistyneellä sanalla kuin avautuminen. niin, mä en tykkää puhua tunteistani tai mistään muustakaan semmosesta, mut jotenkin munkin on saatana päästettävä ne ulos, ja mun keinoni on kirjottaminen. ainakin yleensä. muista keinoista ei puhuta.

asiat alkaa käydä vaikeiks. henkisesti ainakin, ahistaa päivä päivältä enemmän, mä tiedän kyllä että mun on pakko itsekin tehdä jossain vaiheessa jotain. ei ehkä ihan vielä, mutta pian kuitenkin. ehkä mä vain vielä odotan sitä ns. oikeeta hetkeä, mut minut tuntien, en tiedä tuleeko sellaista ees koskaan. toivon tosissani, että tulee, ja että mä saan revittyä jonkinlaisia sanoja suustani, että mä saisin oloni helpottumaan edes vähän. mulla on kyllä jonkinlainen toimintasuunnitelma, on vaan ajan kysymys millon pistän sen käytäntöön. mut hetken aikaa mun on kestettävä. mä olen kestänyt vuosia, mä kestän vielä hetken.

mä vihaan jossittelua, mut silti mä en voi olla miettimättä kaikkea paskaa, mitä jos en tuntiskaan näin, mitä jos oisinkin tyytyväinen itteeni, mitä jos en oliskaan enää täällä. me kaikki tiedetään kyllä, mikä se worst case scenario oikein on, enkä mä nyt halua puhua siitä. se on niin... lopullinen asia, enkä mä todellakaan halua että mun matkani päättyy tähän. mulla on unelmia joita mä haluan saavuttaa. niin, ehkä ne nyt tuntuu liian kaukaisilta, 'äh ei täs oo mitään järkee, vois vaan lähtee pois', enkä mä kiellä sitä, et välillä toivoisin nukahtavani enkä heräis enää koskaan uudelleen. lopullinen hiljaisuus koittaa kyllä kaikille aikanaan, miksi mä jouduttaisin omaani? no hyvä on, tiedän kyllä miksi, mutta ehkä ei kiirehditä niin pitkälle.

ei kai kukaan koskaan väittänytkään että elämä olis helppoa, enkä mä kai sitä koskaan olisi uskonutkaan, jos olisi väittänyt. mä olen realisti. asiat on niin kuin on ja that's fucking it. mutta tässä mä olen ja menen. mä tiedän enemmän kuin te luulette mun tietävän. mut ei kai kukaan koskaan sanonut, että tää olis helppoa.

I don't mind, falling to pieces
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Black x white

  Song of the day;; → Father John Misty - I'm Writing a Novel I ran down the road, pants down to my knees Screaming please come help me That Canadian shaman gave a little too much to me! And I'm writing a novel Because it's never been done before First house that I saw, I wrote house up on the door And told the people who lived there they had to get out 'Cause my reality is realer than yours And there's no time in the present And there's a black dog on the bed I went to the backyard to burn my only clothes And the dog ran out and said, you can't turn nothing Into nothingness with me no more Well, I'm no doctor, but that monkey might be right And if he is, I'll be walking him my whole life I rode to Malibu on a dune buggy with Neil He said, you're gonna have to drown me down on the beach If you ever want to write the real And I said, I'm sorry Young man, what was your name again? Now everywhere I go in West Hollywood Is filled with people pret...
Lähetä kommentti
Lue lisää