BLOOD RED ROSES.

You went away. Why did you go away? I needed you, and you pissed off.

en tiedä, onko kyse siitä miten mä ite ajattelen vai mitä tääl tapahtuu, mut jotenkin se joka kerta satuttaa enemmän, kun ihmiset puhuu ''parhaista ystävistä'' ja ''kaveriporukoista'' ja muusta. mulla ei oo koskaan ollut juurikaan yhtään ystäviä tai kavereita, ehkä pari jotka mä oikeasti voin laskea semmoisiksi. on mulla ollut ns. ''parhaita ystäviä'', mut sellaisia ihmisiä lukee ystäviks, jotka kuitenkin hylkää sut jossain vaiheessa? jotka kuitenkin tulee puhuun paskaa sun selkäsi takana eikä vaan välitä, ehkä vaan siksi että sä nyt satut oleen vähän erilainen kuin muut. joskus mä haluaisin puhua, mä ihan oikeasti haluaisin, mutten mä uskalla, pysty tai edes viitsi. ketä muka oikeasti nyt kiinnostaisi, kun ei ketään oo aikasemminkaan kiinnostanut? siksi mä piiloudun mun kuoren taakse. mitä väliä sillä on? mähän oon vaan mä, ei mussa oo mitään mistä kannattais välittää, kiinnostua tai ees pitää kiinni. niin, antaa niitten kärsiä, kei

2014. uusi vuosi, uusi alku, uudet mahdollisuudet. ei ehkä kaikilla. en usko että tästä vuodesta tulee ''mun vuosi'' mut en usko et tästä tulis jotenkin erikoisen huono. neutraali. kunhan kaikki vaan pysyis suunnilleen samana. en uskalla luvata mitään koska tiedän etten kuitenkaan tuu pitään niitä lupauksia. en oo ikinä luvannu uutena vuotena mitään, enkä tule lupaan. tuntuu tekopyhältä. osa musta haluais jo että tulevaisuus ja kaikki sellaset asiat ois jo täällä, mut osa musta haluaa jäädä ikuisiks ajoiks istuun tähä sängylle, tuijottaan valoja jotka luo jonkinlaista lohtua tähän pimeeseen. osa musta haluaa jäähä paikalleen, osa haluaa vaan mennä eteenpäin, ees jotenkin. saa nähä mitä tästä vuodesta tulee. koska on jo keskiviikon puolella meinaa se sitä että huomenna on taas koulua. no, on hyvä tuudittautua ajatukseen että ei oo kun kaks päivää ennen viikonloppua ja seuraaval viikol vaan 4 päivää. no, en tiedä. sinänsä mä en tykkää jäädä tänne pimeeseen