Siirry pääsisältöön

I do this 'cause it's better than crying

en tiedä, onko kyse siitä miten mä ite ajattelen vai mitä tääl tapahtuu, mut jotenkin se joka kerta satuttaa enemmän, kun ihmiset puhuu ''parhaista ystävistä'' ja ''kaveriporukoista'' ja muusta. mulla ei oo koskaan ollut juurikaan yhtään ystäviä tai kavereita, ehkä pari jotka mä oikeasti voin laskea semmoisiksi. on mulla ollut ns. ''parhaita ystäviä'', mut sellaisia ihmisiä lukee ystäviks, jotka kuitenkin hylkää sut jossain vaiheessa? jotka kuitenkin tulee puhuun paskaa sun selkäsi takana eikä vaan välitä, ehkä vaan siksi että sä nyt satut oleen vähän erilainen kuin muut.

joskus mä haluaisin puhua, mä ihan oikeasti haluaisin, mutten mä uskalla, pysty tai edes viitsi. ketä muka oikeasti nyt kiinnostaisi, kun ei ketään oo aikasemminkaan kiinnostanut? siksi mä piiloudun mun kuoren taakse. mitä väliä sillä on? mähän oon vaan mä, ei mussa oo mitään mistä kannattais välittää, kiinnostua tai ees pitää kiinni. niin, antaa niitten kärsiä, keillä on aihetta siihen. mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä. jotkut sanoo että ne välittää, mutten mä oikein jaksa enää uskoo siihenkään. mistä sitä tietää, onko se totta vai ei? koskaan sä et voi tietää millon se puukko isketään sun selkääsi ja kuka sen iskee.

siihen sä et voi vaikuttaa. on monia asioita joihin me ei voida vaikuttaa, ja on asioita joihin ainoastaan me voidaan vaikuttaa. mut kuka oikeesti päättää, mikä on oikeeta ja mikä väärää? niin, mä en tiedä. on paljon asioita mitä mä en tiedä, paljon kysymyksiä joita mä haluaisin kysyä. muttei ketään joka vastais. niin, totuus on karu. se on karu ja se satuttaa. se satuttaa, kun sä tajuat miten yksin sä oikeasti olet. kun sulla on ihmisiä sun ympärillä, mutta niiden seurassa sä tunnet ittes yksinäisemmäks kun milloinkaan muulloin. tai on ihmisiä, joita sä et ehkä tunne, mutta sä näet ne joka päivä, ja silti sä olet yksin. yksin ja yksinäinen.

ja karu totuus on hyvin usein se, että ketään ei kiinnosta vittuakaan se, oletko sä yksin vai et.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Black x white

  Song of the day;; → Father John Misty - I'm Writing a Novel I ran down the road, pants down to my knees Screaming please come help me That Canadian shaman gave a little too much to me! And I'm writing a novel Because it's never been done before First house that I saw, I wrote house up on the door And told the people who lived there they had to get out 'Cause my reality is realer than yours And there's no time in the present And there's a black dog on the bed I went to the backyard to burn my only clothes And the dog ran out and said, you can't turn nothing Into nothingness with me no more Well, I'm no doctor, but that monkey might be right And if he is, I'll be walking him my whole life I rode to Malibu on a dune buggy with Neil He said, you're gonna have to drown me down on the beach If you ever want to write the real And I said, I'm sorry Young man, what was your name again? Now everywhere I go in West Hollywood Is filled with people pret...
Lähetä kommentti
Lue lisää