Siirry pääsisältöön

So you've the pick of two hearts

Song of the day;;


→ Sonic Syndicate - What We Shared



Round one, we pick you up at dawn
Put your shit in the back of the car
Get settled in, we ain't coming back
Gonna spend this whole life on the road, yeah
Imagine this, imagine this, a party every night
A different town, a different city but a thousand ways to die


But surely you've got some regrets?

All you've sacrificed, all you've sacrificed, how you've lived your life
Waking up without a home
No family ties


No!



After all of this time I can't believe

You don't know shit about me or a thing about what we had
After all of this pain I thought you'd learned
Something about me, something about what we shared


Round two, lose yourself, you're not bound by this mortal coil

A pinnacle of pretension, a self-righteous scapegoat for the masses
Imagine this, imagine this, different girl every night
You can't handle this, you can't handle this
So don't you even try


No!



After all of this time I can't believe

You don't know shit about me or a thing about what we had
After all of this pain I thought you'd learned
Something about me, something about what we shared


Get out, get out, because we're coming to get you

Get out, get out, while there's still some fucking time
Get out, get out, while you still can breathe
While you're still alive, while you can survive


After all of this time I can't believe

You don't know shit about me or a thing about what we had
After all of this pain I thought you'd learned
Something about me, something about what we shared


Get out, get out, because we're coming to get you

Get out, get out, while there's still some fucking time
Get out, get out, while you still can breathe
While you're still alive, while you can survive


Sorry for the Spotify tracks mates but some fuckers haven't uploaded some of the new songs to YouTube.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää