Siirry pääsisältöön

Fireflies (Light messengers)

Song of the day;;


We've always been kept in the dark
A vision of our sanctuary overshadowed by deceit from the start
The lie within belief
All our thoughts and uncertainties
Are mirrored by our grieving plea
The breathless wind, the verse of debauchery
Scorched by the tyrants of industry
She cries, what is it you want from me?

So I will beg the feeble question
Our divided species asks
If we're gunning for this
But we know that it's diminishing fast
Can we at least enjoy it while it lasts?

The tidal waves of fear are bearing down on me
Our confusion connects us, our deception unites us
Said the nomad to the sea
What is home without these streets I know?
Our destiny is at our feet
We can march without this beat I know

Never say, nihilist of modern day
Never say, nihilist of modern day

Let's feel
Let's feel this together

We are the species, of course we fight
Fighting started life
It's time to rectify
Stop living in your fantasy lives
Don't let your body be a graveyard for your mind

Turn it up, turn it up

This is a broadcast brought to you by the rank and file
Not the back of the room
Exploit our minds and keep us idolizing ignorance

There's a spark in the fuse
There's a fire inside that'll guide us through
The remains of a nation divided
Said the nomad to the sea
What is home without these streets I know?
Our destiny is at our feet
We can march without this beat I know

Never safe
In a black market democracy
Never safe
To no avail we turn the other way

To no avail we turn the other way

Let's feel
Let's feel this together

Let's feel this together

All of my struggles
Like steel trying to become wood
But seeing it in others is a forest fire
All of my struggles
We're still trying to become one
When will we learn that all we have is enough?
Said the nomad to the sea
What is home without these streets I know?
We blinded by our needs
Our destiny is at our feet
We can march without this beat I know
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää