Siirry pääsisältöön

Kitty litter

Song of the day;;

→ Relient K - Who I Am Hates Who I've Been

I watched the proverbial sunrise
Coming up over the Pacific and
You might think I'm losing my mind
But I will shy away from the specifics

 'Cause I don't want you to know where I am
'Cause then you'll see my heart
In the saddest state it's ever been
This is no place to try and live my life

 (Stop right there) That's exactly where I lost it
(See that line?) Well, I never should have crossed it
(Stop right there) Well, I never should have said
That it's the very moment that I wish that I could take back

 I'm sorry for
The person I became
I'm sorry that
It took so long for me to change
I'm ready to
Be sure I never become that way again
'Cause who I am hates who I've been
Who I am hates who I've been

 I talk to absolutely no one
Couldn't keep to myself enough
And the things bottled inside have finally begun
To create so much pressure that I'll soon blow up
And I heard the reverberating footsteps
Syncing up to the beating of my heart
And I was positive that unless
I got myself together I would watch me fall apart

 And I can't let that happen again
'Cause then you'll see my heart
In the saddest state it's ever been
This is no place to try and live my life

 (Stop right there) That's exactly where I lost it
(See that line?) I never should have crossed it
(Stop right there) I never should have said
That it's the very moment that I wish that I could take back
(Stop right there) That's exactly where I lost it
(See that line?) Well, I never should have crossed it
(Stop right there) Well, I never should have said
That it's the very moment that I wish that I could take back

 I'm sorry for
The person I became
I'm sorry that
It took so long for me to change
I'm ready to
Be sure I never become that way again
'Cause who I am hates who I've been
Who I am hates who I've been

 Who I am hates who I've been
And who I am will take the second chance you gave me
Who I am hates who I've been
'Cause who I've been only ever made me

 So sorry for
The person I became
I'm sorry that
It took so long for me to change
I'm ready to
Be sure I never become that way again
'Cause who I am hates who I've been
Who I am hates who I've been

 --

En tiedä, mistä tää biisi tuli mulle yks päivä mieleen, mutta ai saatana millaset fläsärit tulee suoraan yläasteelle. Jotenkin tää biisi on aina sopinut omaan elämään vähän liiankin hyvin.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää