Siirry pääsisältöön

Renacer

Song of the day;;


Even if it rains and the sun won't shine
Sun won't shine
Whatever the weather you'll be mine

All of this noise
Distracts me
Fear him now
Let there be light!

Through the worst weather
I'll make sure we're together
When the sky begins to hail
We will prevail
We will prevail

The beauty in the eye of the storm
Is where I stand when I feel your grace
I forget about my pride and my place
Just take me from here
Take me from here

Even if it rains and the sun won't shine
Sun won't shine
Whatever the weather you'll be mine
You'll be mine

Let's watch the rain fall
And wash away our innocence
In the clouds I hear the sing
Hallelujah

I'm tired of this
The walls are closing in on me
I need an escape (I need an escape)
Don't stand in my way (Don't stand in my way)

Through the worst weather
I'll make sure we're together
When the sky begins to hail
We will prevail

Even if it rains and the sun won't shine
Sun won't shine
Whatever the weather you'll be mine
You'll be mine

Let's watch the rain fall
And wash away our innocence
In the clouds I hear the sing
Hallelujah

We are the heard and he is our shepherd
We are the heard, we're in this together
Put the south in your mouth and swallow, swallow
We are the heard and he is our shepherd
For now and forever, we're in this together
He whose without sin cast the first stone
But who are you to judge?
But who are you to judge?
But who are you to judge?

--

Olipa taas vaihteeks ihan vitun paska yö. En saanu nukuttua juurikaan, koska en edes tiedä mitä vittua tapahtu. Närästi tai turvotti tai mitähän lie. Ois pitänyt aamulla herätä kasilta luennolle, mutta skippasin suosiolla. Koetetaan ens viikolla uudelleen. Ja nukkumista ens yönä. Hassua on se, että mulle on käynyt täysin samalla lailla joskus yläasteella kerran. En tiedä vieläkään mistä se johtu tai mikä sen aiheutti, mutta paskaa se silti oli. Toinen juttu mikä vähän stressaa tai hiertää tai miten vaan on se, että tuntuu, että meillä on täällä kämpillä jatkuvasti jotain muuta porukkaa kun mä ja kämppikset. Toki heillä on oikeus tuoda poikaystäviään yms. tänne koska tää on myös heidän kämppä ja he maksaa vuokraa kans, mut mua vaan ahistaa kun melkein joka päivä täällä on muitakin enkä mä voi koskaan olla jännittämättä enkä kerkeä yhtään ns. palautua päivästä. Tekis mieli sanoa asiasta, mutta ehkä pidän turpani kiinni. En halua kuulostaa siltä, että valitan, tai että oisin jotenkin katkera siitä, kun mulla ei ole ketään, ketä tuoda tänne. Toivoisin kuitenkin että mun kämppikset osais nähdä asian mun näkökulmasta, koska oon kuitenkin tehnyt selväksi, että a) mulla on paljon sosiaalista ahdistusta ja b) olen introvertti ja tarviin aikaa palautua, etenkin jos on ollu koulupäivä. Ehkä mä sanon sitten jotain, jos tilanne jatkuu samana kun tuun kotoa ens viikolla (lähen torstaina ja tulen maanantaina, koska paskoin viime yön niin pahasti). Toisaalta mietin et mitä väliä, koska ei me kuitenkaan asuta täällä enää kuin joku pari kuukautta, mut toisaalta en halua et täällä on jatkuvasti muuta porukkaa ja mä joudun ahdistuksissani piileskelemään huoneessani ja miettimään niin saatanan tarkasti et millon voin mennä kuselle. Jos tää selostus kuulostaa jotenkin sekavalta niin en oo vetänyt mitään pulkkaa kummempaa enkä ees sitäkään, vaan mua väsyttää ihan perkeleesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...