Siirry pääsisältöön

Burning in the skies

Song of the day;;

→ Ben Howard - Black Flies

Black flies on the windowsill
That we are
That we are
That we are to know
Winter stole summer's thrill
And the river's cracked and cold
See the sky is no man's land
A darkened plume to stay
Hope here needs a humble hand
Not a fox found in your place

And no man is an island, oh this I know
But can't you see, oh?
Maybe you were the ocean, when I was just a stone

Black flies on the windowsill
That we are
That we are
That we are to hold
Comfort came against my will
And every story must grow old
Still I'll be a traveller
A gypsy's reins to face
But the road is wearier
With that fool found in your place

And no man is an island, oh this I know
But can't you see, oh?
Maybe you were the ocean, when I was just a stone
And no man is an island, oh this I know
But can't you see, oh?
Maybe you were the ocean, when I was just a stone

 So here we are

And I don't wanna beg your pardon
And I don't wanna ask you why
But if I was to go my own way
Would I have to pass you by?
And I don't wanna beg your pardon
And I don't wanna ask you why
But if I was to go my own way
Would I have to pass you by?

 --

Tänään en oo legit muuta tehnytkään kun siivonnut. Kädet on saatanan kuivat ja kipiät, kun on kaikkia siivoustököttejä koko päivän käsitelly, mut eiköhän nuo tuosta virkisty. Huomenna sitten vielä pesen jääkaapin ja mikron, puhdistan keittiön lavuaarin ja pyyhin tasot sekä laitan loput tavarat kasaan. Porukat tulee kummisedän kanssa jossain ennen kahtatoista niin viedään tavarat pois ja sitten meikäläinen jättää Joensuun taakseen. Mut on hyväksytty tässä vaiheessa nyt yhteen kouluun, että ainakin mulla on varma koulupaikka syksylle jos en muualle pääse. Mut sitä ennen vietän kesän kotona ja ihan vaan olen. Yksi luku elämässä päättyy huomenna. Tavallaan on vähän surullinen olo, vaikken mä kadu täältä pois lähtemistä, enkä oikiastaan ees tänne tulemistakaan, vaikka se ehkä tavallaan virhe olikin. Toivottavasti en ala tunteelliseks huomenna kun sanon heipat (nyt toki jo entisille) kämppiksille. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää