Siirry pääsisältöön

Swing life away

 Song of the day;;

→ Gjon's Tears - Tout l'univers


Laisse le vent qui frôle

Sa main sur mon épaule

Le vide dans ma tête

Pas la moindre cachette

C'est l'aube qui décline

Derrière un champ de ruines

Le moment de grandir

Ne pas te retenir


Je vois derrière nous des morceaux de toi

Et ce que la douleur a fait de moi


Tout l'univers

Nos deux cœurs sous la terre

Au milieu des failles où tout éclate

Se trouver au point d'impact

Sans toi


Que deviendront nos souffles

S'ils restent sur le bord?

Cet amour qui nous tord


Je vois derrière nous des morceaux de toi

Et ce que la douleur a fait de moi


Tout l'univers

Nos deux cœurs sous la terre

Au milieu des failles où tout éclate

Se trouver au point d'impact

Sans toi


Derrière mes paupières

Trouver de l'air

Ahh


Au milieu des failles et des ressacs

Nous nous retrouvons au point d'impact

Comment soigner nos coeurs qui éclatent?


Tout l'univers

--

Tässä siis mun tän vuoden kakkonen eli Sveitsi. Hauska fakta: tää oli tänä vuonna Se Biisi, josta sain kylmät väreet (2019 se oli Albania). Pakko sanoa, että vaikka meidän biisi oli kuitenkin mun ykkönen, niin mun mielestä Gjonilla oli ehdottomasti tän vuoden paras ääni. Aivan käsittämättömän kaunis.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...