Siirry pääsisältöön

I can't decide

 Song of the day;;

→ City State - Requiem


I felt the rush of love in my bones

But when your demons lashed out, it wasn't enough

After all, I couldn't hold you up and I woke up alone

I should've seen this coming

You were a shadow of the one that I loved

But I couldn't let go

I covered my eyes with the thought you would be fine

And when the sickness spread

It was free to take what was left

Take what was left that night

All of this to feel alive for one last time

I should've known, I should've seen it all along


Shadows creep under my eyelids

I don't think the night's ever been quite this cold

What will it take to escape my thoughts?

I thought I knew you, I thought I could see through you

I don't think the night's ever been quite this long

I'm shutting down, consumed by the signs that I should've seen


I always hoped when you fell away

You'd take me too

'Cause I'm lost now, stuck in place

I can't let go of you, let go of you

Time goes by, bleeds into the next life

All of this just to feel alive

For one last time, another meaningless high

All of this just to feel alive


I'm a stranger in my own home

Desperately searching for what went wrong

I'm already too far gone to find solace in your loss

 

I always hoped when you fell away

You'd take me too

'Cause I'm lost now, stuck in place

I can't let go of you, let go of you

Time goes by, bleeds into the next life

All of this just to feel alive

For one last time, another meaningless high

All of this just to feel alive

--

Nää lääkärikäynnit on kyllä aika tosi mielenkiintosia. Mut mä olen aika helpottunut. Kerrankin mut otettiin tosissaan. Lääkäri kirjotti mulle sairaslomaa heinäkuun loppuun asti, sain uudet lääkkeet ja luultavasti jossain vaiheessa pääsen päiväsairaalaan tän syömishäiriön tiimoilta. Lisäksi mulla alkaa jossain vaiheessa se psykofyysinen fysioterapia. Pitää huomenna muistaa laittaa Kelalle hakemus sairauspäivärahasta ja katkasta opintotuki. Lääkäri oli sitä mieltä, että mä olen liian pitkään laiminlyönyt omaa hyvinvointiani ja vaan pakottanu itteni eteenpäin ja nyt on korkia aika keskittyä omaan hyvinvointiin. Mä olen samaa mieltä ja tiesin kyllä, että kaikkien ongelmien hoitamatta jättäminen johtais vielä tähän. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää