Siirry pääsisältöön

My only one

 Song of the day;;

→ Taru - My Sun


아무런 걱~정도 말아요

아무런 걱~정도 말아요


천천히 잠을깨요


my sun

깊은 바다에 얼굴을 씻고

푸르른 숲의 바람을 입고

따스히 웃어요


미소를 보여줘요

당신을 필요로 하는 모든이에게

어둠을 몰아내고

그들의 지친손을 잡아 일으켜줘 또한번


당신이 길을 잃는 그런 날이 온다면

기억해요 끝나지 않는 노래들을

당신을 사랑하며 어둔 밤을 지새며

기도하는 기다리는 모든 사람을


아무런 걱~정도 말아요

아무런 걱~정도 말아요

힘껏 떠올라요


미소를 보여줘요

당신을 필요로 하는 모든이에게

어둠을 몰아내고

그들의 지친손을 잡아 일으켜줘 또한번


당신이 길을 잃는 그런 날이 온다면

기억해요 끝나지 않는 노래들을

당신을 사랑하며 어둔 밤을 지새며

기도하는 기다리는 모든 마음을

놓지말아요 기다리는 모든 날을

잊지말아요 기다리는 모든 사람을


아무런 걱~정도 말아요

아무런 걱~정도 말아요


천천히 잠을깨요

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...