Siirry pääsisältöön

Chasing tornadoes

 Song of the day;;

→ Biffy Clyro - Instant History


Dear god

Adjust my dreams for me

All I learned is instant history

Is this how

The surface will break?

Releasing the pressure

The horrors that await


Hell hath no fury like a human born

Its only real if you can’t replace it

And now I’m losing all control

Why do I fear it?


This is the sound that we make

Can you hear it?

This is the sound that we make

Can you hear it?

I love the sound when it breaks

Can you hear it?

This is the sound that we make

Can you hear it?


Dear god

We’re shouting in the streets

‘Cause all our love is instant history

We could go

To any time or place

But the history’s a nightmare

I’m sure we’ll awake


I got a fever in my bones

Gets me so high that I can taste it

And now I’m losing all control

Why do I fear it?


This is the sound that we make

Can you hear it?

This is the sound that we make

Can you hear it?

I love the sound when it breaks

Can you hear it?

This is the sound that we make

Can you hear it?


Hell hath no fury like a human born

Its only real if you can’t replace it

And now I’m losing all control

Why do I fear it?


This is the sound that we make

We only exist in the noise that we bring

This is the sound that we make

And we can't unlearn what we've learned

I love the sound when it breaks

We try to position our lives on a string

This is the sound that we make

And we can't unhear what we've heard

--

Nyt on selvästi helpottanu nuo lopetusoireet, nimittäin tänään ei itkettäny kertaakaan ja muutenkin mielentila on ollu paljon tasasempi. Sähköiskuja tuntuu edelleen vähän, mut ei huimaa eikä muuta semmosta kivaa. Huomenna fysioterapia, se on vasta 14:45 joten saan nukkua 12 asti! Perjantaina sitten varmaankin pelailen taas videopelejä ja sit pitää tiskata sekä käydä kaupassa. Tää on muuten tän blogin 3000. postaus.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää