Siirry pääsisältöön

Golden touch

 Song of the day;;

→ Josef Falkensköld - X Marks the Spot

--

Tänään oli lääkäri. Meni ihan hyvin, lääkäri oli sitä mieltä että voin hakea nyt sitten sitä psykofyysistä fysioterapiaa Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, laitan siitä huomenna hakemuksen menemään (toivotaan vaan ettei Kelalla mene sataa vuotta käsitellä sitä...). Hämmentävintä oli se, kun lääkäri yhtäkkiä täysin puskista kysy multa, että oonko ikinä ajatellut, että mulla voisi olla joku autismikirjon höiriö. Pakko myöntää ettei oo koskaan ees käynyt mielessä, eikä kukaan lääkäri tai hoitaja tai vastaava oo koskaan aiemmin ees maininnut asiasta. Lueskelin sitten kämpille päästyäni asiasta lisää ja kyllähän mä tunnistan itsestäni joitain piirteitä, mitä siellä lueteltiin. Tavallaan myös se vois selittää joitain asioista, ja varmaan se lääkäri joko mun tiedoista ja tai musta itsestäni tai niiden yhdistelmästä on huomannut, että ehkä mulla vois olla jotain kirjoon kuuluvia piirteitä. Lieviä, ehkä, mut kuuluvia kuitenkin. Jotain se sanoi että ruettais tutkimaan asiaa ja tehtäis jotain kyselyä tai mitä olikaan, en muista enää. Mikään diagnoosi tai sen sellanen ei tietenkään olis maailmanloppu ja varmaan ehkä helpottaiskin asioiden ymmärtämistä, mutta jotenkin mulla on koko päivän ollu sellanen fiilis, että mun maailma ja etenkin se miten mä näen itseni ja miten mä ajattelen itsestäni on jotenkin järkkyneet aivan täysin. Sillähän se lääkäri kans tuota että kun monesti siihen voi syömishäiriö liittyä, mut jotenkin mä en itse ehkä siihen usko, kun tiedostan sen, että viimeset 10 vuotta mun suurin pelko suunnilleen on ollut se, että mä lihon. Oli jotenkin hassua ja omituista että lääkäri sanoi mulle siitä, etten mä käytä ilmeitä tai eleitä. Mä saoinkin, että mä olen esim. kotona perheen kanssa aivan ätysin erilainen, enkä mä vaan yksinkeertasesti pysty olemaan oma itseni sellasten ihmisten seurassa, jotka ei ole ns. tuttuja ja turvallisia. Jokin pidättelee mua enkä mä pysty olemaan rento vaikka kuinka haluaisin. Anygays... Katotaan nyt mitä tulevaisuus pitää sisällään. Huomenna tosiaan väännän sen hakemuksen ja pidän muutenkin sellasen ns. lepopäivän, lauantaina sitten voisin siivoilla.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää