Siirry pääsisältöön

Faith in humanity

 Song of the day;;

→ The Horrors - Press Enter to Exit


What does it tell you when you change into a stranger?

What words can never be denied?

When does it start to turn the shade into a shadow?

How does your life become a lie?

Questions unanswered

You walk into the storm

Because there's no point in waiting now

For the promise of a cure


Stuck in an echo, an echo of life

Stuck in an echo of life


There's only so far that the eye can see

And if you think twice would you still believe

This moment in time that will soon repeat

Until you get beyond


Quiet we try, we cross so many lifetimes

Where is the message that you sent?

And you don't need to leave, you only need a lifeline

It's the beginning of the end

Promises broken, and words make their return

So what are you waiting for when the cure is now a curse?


Stuck in an echo, an echo of life

Stuck in an echo of life


There's only so far that the eye can see

And if you think twice would you still believe

This moment in time that will soon repeat

Until you get beyond


Na-nana-na, we'll get so far

Na-nana-na, give back to the stars

Na-nana-na, we'll get so far

Na-nana-na


Get up, get up, get up, get up, get up

Give up, give up, give up, give up, give up

Get up, get up

Get up and you'll see

Get up, get up

Get up

Get up, get up

Get up and you'll see

Get up, get up

Get up

Get up, get up

Get up and you'll see

Get up, get up

Get up

Get up, get up

Get up and you'll see

Get up, get up

Get up

--

En jaksanu eilen kirjotella mitään mut olin jotenkin tosi hyvällä tuulella eilen. Oli kiva päivä (vaikka keli oli epävakaa enkä kehannu käydä kävelemässä mut kävin tänään). Tänään sain vihdoin ja viimein pyykit pestyä ja tiskasin myös. Huomenna on fysioterapia ja ajattelin käydä pyöräilemässä sen jälkeen jos keli on kiva.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää