Siirry pääsisältöön

Get out alive

 Song of the day;;

→ Forgetting The Memories - The Lake


I don't remember walking out of that forest dream

I don't know if I ever did

I don't know if I ever did


Why do I keep being frail

Of your pain and frustrations

The scent of rot and decay 

Takes me further down this purposeless path

Only to be disintegrated again

 

Physical fault and death close at hand

Depleted and weakened 

I'm at your demand

I'm worn out


Living in the guilt of being misused

Death keeps me up at night

Living in the guilt of being misused

But I can find no one to help me lift myself off the ground


You fill up every empty space

It's like you suffocate me with your absence 

You did me so much wrong

But I can't help myself 

To follow you

And even though you're dead

I follow you again


Even though it's over I know you're dead and gone

I keep seeing you from my backyard window at night

Forcing yourself in again


Arise and untie

The night is dark and I swoon

In the glimmer of the moon

I can't stop to wonder

Was that really you


I miss the sound of your voice

Every day always the same


You fill up every empty space

It's like you suffocate me with your absence 

You did me so much wrong

But I can't help myself

To follow you

And even though you're dead

I follow you again

(I walked barefoot into the grove behind our house)

I follow you again


The raw night rain pastes the forest dirt 

On the soles of my feet


My hands linger, dark shapes

Holding me as I follow a ghost

My pale skin meets the cold lake

Where the leaves still whisper

Whisper of violence

Whispers of tears


I don't remember walking out of that forest dream

I don't know if I ever did

--

Huomenna on fysioterapia ja ajattelin sen jälkeen käydä keskustassa kattelemassa vähän jotain valoja ja muita sisustusjuttuja tänne kämppään. Käyn myös samalla apteekissa, saa nähä onko lääkäri uusinu mun 10mg reseptin vai kirjottanu uuden 5mg:stä. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää