Siirry pääsisältöön

Pet

 Song of the day;;

→ Eagulls - Lemontrees


The falling fruits from all my labour

Plummet over me

To form a noxious scene


Beneath the lemon trees

The taste is bitter sweet

Beneath the lemon trees

What's lying underneath?

We drown ourselves in confidence

As we strive pot valiancy

Whoever sows the seeds?

Beneath the lemon trees


As life's traditions pour over me

Beneath the lemon trees

Our life is bittersweet

We'll share our nations consciousness

And just drown our thoughts to sleep


Beneath the lemontrees

We're swirling out of reach

The bitterness is sweet

Until we're underneath

And if I should fall amongst its leaves

Viridescent turns grenadine

And I can finally plant my final seed


Still life's complexions crawl over me

As bad traditions pour over me

Why don't they ever stop and start to think?

Why don't they ever stop? Why don't they ever?

Why don't they ever stop? Why don't they ever?


So all the trees will fall

And all its leaves will fall

And all the seeds will stop opening

Why don't they ever?


When all the fruit from all my labour

Plummets suddenly

To form the closing scene


Beneath the lemon trees

The taste is bittersweet

Beneath the lemon trees

We're lying underneath

We'll share our nation's consciousness

And just drown our thoughts to sleep

And dance away the dreams, the dreams, the dreams, the dreams, the dreams


Beneath the lemon trees

Beneath the lemon trees

Beneath the lemon trees

Beneath the lemon trees

We'll share our nation's consciousness

And just drown our thoughts to sleep

And dance away the dreams, the dreams, the dreams, the dreams, the dreams

--

Näyttää siltä että joudun investoimaan uusiin syksyhansikkaisiin (eli sellasiin vähän kevyempiin) koska nuo mun nykyset on käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Sormia siis paleli. Mietin vaan että miten helvetissä mun on tarkotus selvitä tulevasta talvesta kun mä palelen jo nyt näin paljon... 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää