Siirry pääsisältöön

Girls like girls

 Song of the day;;

→ Interpol - The Weekend


Stop reaching in, I'll meet you there

Stop reaching in, I see you, friend

All in good time, we'll speak

Yeah, stop reaching in

Say goodbye, Lorena, to the beach

Heaven knows the week was bombin'

But by the weekend you were here

Asleep in my arms

And the future looked like nowhere I've seen


That really happened

We believe it

It's really magic


Days roll by, non-discreet

The ebb and flow just reflects the infinite symmetry

You will come out for real celebration, hey

You stand in vision, I'll sail away


That really happened

We believe it

It's really magic this time

Feeling even

It's really happening now

Let the weekend spin

Right 'til the end


Please say this whole adventure is dialing in

The deep state, it's all self-interest, leave it there

Breezing, breezing, reaching in

Evident


Feeling even

That really happened

We believe it

It's really magic now

We can see them

It really happened this time

Let the weekend spin

Right 'til the end

--

Pistin eilen Runtille insuliinia ensimmäistä kertaa. Jotenkin jännä, miten hankalalta se tuntu, vaikka mä olen pistänyt itelleni varmaan sellaset 15 vuotta kohta. Jotenkin se vaan on eri asia, vaikka porukat varmaan on siinä oikiassa, että mulle se on tavallaan luonnollisinta. Porukoilla on tällä viikolla molemmilla aamuvuoro, joten mä olen vastuussa Runtin aamuinsuliinista. Itse asiassa ainoa hankala juttu siinä loppujen lopuksi on se, että sillä on niin paljon karvaa siinä niskassa, mihin pistetään, että meinaa olla vaikia löytää semmosta sopivaa kohtaa. Se on kyllä tosi reipas ja tietää olla liikkumatta, ei sitä tarvi juurikaan komentaa mitenkään. Näillä näkymin lauantaina ois tarkotus sitten palailla Ouluun, pitääkin muistaa laittaa fysioterapeutille viestiä että saajaan uusi aika varatuksi. Sairaanhoitajan aika onkin jo varattu ens maanantaille.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää