Siirry pääsisältöön

Disbeliever

 Song of the day;;

→ Annie - Anthonio (Berlin Breakdown Version Remastered)


Oh Anthonio

It's been nearly one year

Since our Rio

Nights of forever

Pictures of you and me

Dancing and memories


Through the masquerade

You led me by the hand

Whispered the words

This is forever

Said from the silver tongue

That's where it started from


Oh Anthonio, my Anthonio

Was I ever more than just a face in the crowd?

Did you even know my name?

Did you ever really care?

Oh Anthonio, my Anthonio

Do you ever wonder why or where I am now?

Do you ever feel ashamed?

Do you even feel a thing?


Oh, oh, oh oh oh oh

Oh, oh, oh oh oh oh

Oh, oh, oh oh oh oh

Oh, oh, oh oh oh oh


There I was under stars

Hearts made in the sand

Lying with the boy from Ipanema

Tide comes rushing in

Time and time again


Now that summer has gone

Where did you run?

All my letters are returned to sender

For eternity

You're a part of me


Oh Anthonio, my Anthonio

Was I ever more than just a face in the crowd?

Did you even know my name?

Did you ever really care?

Oh Anthonio, my Anthonio

Do you ever wonder why or where I am now?

Do you ever feel ashamed?

Do you even feel a thing?


Oh, oh, oh oh oh oh

Oh, oh, oh oh oh oh

Oh, oh, oh oh oh oh

Oh, oh, oh oh oh oh


Oh Anthonio, my Anthonio

You got everything you ever wanted from me

I was just another girl

It was just another night

Oh Anthonio, my Anthonio

There is only one thing I've been trying to say

It may come as a surprise

My baby has your eyes

--

Tänään oli vika tukiryhmäkerta. En pystyny osallistumaan ihan 100% koska jostain syystä mulla oli tosi ahistunut ja masentunut olo, mut meni se ihan jees. Inhottaa, kun tulee tämmösiä päiviä, vaikka onhan niihin jo tässä vuosien varrella tottunu. Että ainakaan vielä tuo uudehko lääke ei oo mielialaan vaikuttanu, mut ei se enää onneks väsytäkään. Varasin ens maanantaille verikoeajan, kun nyt kerta lääkäri sen lähetteen mulle teki.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää