Siirry pääsisältöön

What I leave behind

 Song of the day;;

→ Rosetta - Homesick


Hey, yeah

Just one more, I'll walk away

All the everything you win

Turns to nothing today

And I forget how to move

When my mouth is this dry

And my eyes are bursting hearts

In a blood-stained sky


Oh, it was sweet

It was wild

Oh, how we

I trembled

Stuck in honey, honey

Cling to me


So just one more (Just one more)

Just one, just one go

Inspire in me, the desire in me (More)


To never go home

To never go home (To never going home)

You'll never go home


Just one more

I'll walk away

All the everything you mean

Turns to nothing today

So just one more

Just, just (Just one more)

One more go (Go)


Inspire in me (More), the desire in me

To never go home

(Just go)

To never go home (Go home)

To never go home


Just one more

Walk away

(To never go home)

All the everything you mean

Turns to nothing to me


And I forget how to move

When my mouth is all dry

These eyes are burning hearts

In a bloodless sky


Just one more

Walk away

All the everything you mean

Turns to nothing to me


And I forget how to live

My mouth is all dry

These eyes are burning hearts

This bloodlet, bloodless sky

Just one more

Slip away

All the everything you miss

Turns to nothing today


I forget how to love

My mouth is this dry

These eyes are burning hearts

Your bloodlet, bloodless stars


Just one song

Drift away

Live the same


All the everything you mean

Live the same in me

Turns to nothing, nothing to me


Close to me

Until it all goes down, goes down, down

You'll never (Cleansing me)

You're never going home


Just one more

Slip away (Cleansing)

Cleansing me

You're never, never going home

You're never going home


I'm never going home

--

En nukkunut viime yönä, joten kävin heti aamusta lenkillä, se herättää mukavasti. Tänään oli myös terapia, se meni oikein kivasti. Terapeutti sanoi olevansa musta ylpeä, kun pystyin kirjoitusharjoituksessa miettimään, minkälainen haluaisin mun ''ideaalitilanteen'' olevan, kun se on tuottanut mulle aina vaikeuksia. Kehuja kun en osaa ottaa vastaan, niin meinasin sanoa, että näin kirjoittajana mulla on hyvä mielikuvitus, mutta pidin kuitenkin turpani kiinni. Kyllä mä pystyn sen kuvittelemaan, mutta siihen uskominen onkin sitten ihan eri asia. Huomenna on sitten se ryhmä. Tiskit odottaa yhä pesemistään, mutta eiköhän siihenkin jossain vaiheessa päästä...

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää