Poison

 Song of the day;;

→ Agnes Obel - Parliament of Owls

--

Käytiin tänään kaverin kanssa ihmettelemässä Kansainvälisten Suurmarkkinoiden tarjontaa. Syötiin pizzapalat (no okei, mä söin omastani puolet, koska se ei ollu niin hyvää kuin olis voinut olla ja, y'know, syömishäiriö) sekä vohveli puoliksi. Ostin ihan älyttömän nätit korvakorut sekä maailman parhaimman ja söpöimmän asian: ison capybara-pehmon, jolla on semmonen kilpikonnareppu. Se on niin suloinen ja oon kyllä jo pidemmän aikaa halunnut capybara-pehmon, kun tykkään pehmoleluista ja capybaroista. Illalla sitten juteltiin porukoiden kanssa videopuhelussa, Runttia oli hirvikärpänen purru päästä joten sitä kutitti kamalasti. Sille kävi pienempänä niin, että hirvikärpänen puri sitä korvasta ja se raapi sen korvan ihan verille ja karvattomaksi. Siihen piti hakia apteekista jotain hunajavoidetta, jolla se sitten helpotti se kutina ja karvat kasvo takasin. Sillä oli sukka teipattuna tassuun, aivan kuten mulla oli pienenä, jotten raapisi itteäni yöllä verille (kiitos atooppinen iho). Musta on aina niin hauskaa huomata näitä pieniä samankaltaisuuksia, joita mussa ja Runtissa on. Se jotenkin vaan vahvistaa mun kokemusta siitä, että se on mun sielunkumppani. Ihan niin kuin me oltaisiin sama sielu jakautuneena kahteen eri olentoon.

The mask slips away

 Song of the day;;

→ Agnes Obel - Chord Left

--

Tänään oli fysioterapia. Käytiin vähän joen rannalla käppäilemässä ja meitä vastaan tuli nainen parin rescue-koiran kanssa, joista toista sain vähän silitellä. Se oli bulgarialaiselta kaatopaikalta pelastettu ja tosi söpö. Koirat tuntuu tykkäävän musta usein, johtuu varmaan siitä, että mun vaatteista haisee Runtti. Kävin terapian jälkeen hakemassa henkkarit ja sitten piipahdin kirjastossa. Lainasin ihan älyttömän mielenkiintosen (alotin sitä lukemaan tossa äsken, mut voi olla että se tulee menemään vähän hitaammin, kun tykkään aina ns. tietokirjoja lukee hitaammin, että jotain jäis päähän) avaruudesta kertovan kirjan. Avaruus kiinnostaa mua tosi paljon, vaikken ihan kaikkia siitä ymmärräkään. Jostain syystä musta on koko päivän tuntunu ihan maanantailta.

The kid don't like the fuss so I put on a good face

Song of the day;;

→ Agnes Obel - Dorian 

They won't know who we are

So we both can pretend

It's written on the mountains

A line that never ends

As the devil spoke we spilled out on the floor

And the pieces broke and the people wanted more

And the rugged wheel is turning another round

Dorian, carrion

Will you come along to the end

Will you ever let us carry on

Swaying like the children

Singled out for praise

The inside out on the open

With the straightest face

As the sad-eyed woman spoke we missed our chance

The final dying joke caught on our hands

And the rugged wheel is turning another round

Dorian, carrion

Will you come along to the end

Will you ever let us carry on

Dorian, carrion

Will you come along to the end

Will you ever let us carry on

Dorian, will you follow us down

Dedicated to Tristan & Miles.