a tear for every drop of rain
moi. tulin angstaamaan teille koska mua vituttaa.
tuntuu ettei oo ketään kelle puhua. tuntuu ettei oo oikeesti ketään lähellä missään koskaan kuunaan milloinkaan. ihan niinku kukaan ei välittäis.
mä luulen varmaan olevani kovaki jätkä. oon onnelline ettei kukaa tiedä mitä mä oikeesti joskus ajattelen. miks mä olen täällä? mitä mä teen täällä? joskus musta vaan tuntuu et mäki olen vaa yks vitun feikki. ei must oo mihinkää.
silti mä vaa jatkan olemistani, kulkemistani ja elämääni. mua vituttaa jos en saa tarpeeks huomiota. mua masentaa jos mulle tärkeet ihmiset ei huomaa mua. mua ihmetyttää miks kaikki tuntuu aina menevän pois. ryssinks mä ite aina kaiken vai oonks mä tosiaan niin luomakunnan vastane olio?
kukaan ei ymmärrä mua. mä haluan kertoa miltä musta tuntuu mut en mä kuitenkaan halua et kukaan tietää. mä olen vahva mut mä olen heikko. mä pystyn kyllä tähän ja pärjään mut mä en silti pysty siihen enkä mä pärjää. mä tarvitsen jotain.
mä muistan kun mä rakastuin kerran. mä en tiedä oisko meistä koskaan voinu tulla jotai, mut mä en tiedä miks musta tuntuu kauheen oudolta kun mä luen vanhoja juttuja joita me kirjoteltiin. mä en oo jutellu sille varmaa yli vuotee. mitäköhä sille kuuluu.
mun frendit ei kässää mua. en mä osaa niille puhua niinku mä haluaisin. sei vaan tunnu luontevalta. mä en vaan osaa. mä tiedän et tää koko paska kuulostaa ihan saatanan säälittävältä. mä en vaan voi muuta ku hautoo näitä juttuja sisälläni. vittu.
leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä saatana.
tuntuu ettei oo ketään kelle puhua. tuntuu ettei oo oikeesti ketään lähellä missään koskaan kuunaan milloinkaan. ihan niinku kukaan ei välittäis.
mä luulen varmaan olevani kovaki jätkä. oon onnelline ettei kukaa tiedä mitä mä oikeesti joskus ajattelen. miks mä olen täällä? mitä mä teen täällä? joskus musta vaan tuntuu et mäki olen vaa yks vitun feikki. ei must oo mihinkää.
silti mä vaa jatkan olemistani, kulkemistani ja elämääni. mua vituttaa jos en saa tarpeeks huomiota. mua masentaa jos mulle tärkeet ihmiset ei huomaa mua. mua ihmetyttää miks kaikki tuntuu aina menevän pois. ryssinks mä ite aina kaiken vai oonks mä tosiaan niin luomakunnan vastane olio?
kukaan ei ymmärrä mua. mä haluan kertoa miltä musta tuntuu mut en mä kuitenkaan halua et kukaan tietää. mä olen vahva mut mä olen heikko. mä pystyn kyllä tähän ja pärjään mut mä en silti pysty siihen enkä mä pärjää. mä tarvitsen jotain.
mä muistan kun mä rakastuin kerran. mä en tiedä oisko meistä koskaan voinu tulla jotai, mut mä en tiedä miks musta tuntuu kauheen oudolta kun mä luen vanhoja juttuja joita me kirjoteltiin. mä en oo jutellu sille varmaa yli vuotee. mitäköhä sille kuuluu.
mun frendit ei kässää mua. en mä osaa niille puhua niinku mä haluaisin. sei vaan tunnu luontevalta. mä en vaan osaa. mä tiedän et tää koko paska kuulostaa ihan saatanan säälittävältä. mä en vaan voi muuta ku hautoo näitä juttuja sisälläni. vittu.
leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä saatana.
Heihei, ensinnäkää mä kuuntelen aina ja tän mä sanon omasta kokemuksestani.
VastaaPoistaMUsta tuntuu ihan samalta tälläki hetkel. Tyylii, ettten ansaitsis ketää jaja en mahtuis teijä porukkaa. Mut kyl se tästä hei: ) Otat vaa ihan rauhallisesti: ) Ja anteeks, etten osaa sanoo nyt mitään järkevää.