Siirry pääsisältöön

a tear for every drop of rain

moi. tulin angstaamaan teille koska mua vituttaa.

tuntuu ettei oo ketään kelle puhua. tuntuu ettei oo oikeesti ketään lähellä missään koskaan kuunaan milloinkaan. ihan niinku kukaan ei välittäis.

mä luulen varmaan olevani kovaki jätkä. oon onnelline ettei kukaa tiedä mitä mä oikeesti joskus ajattelen. miks mä olen täällä? mitä mä teen täällä? joskus musta vaan tuntuu et mäki olen vaa yks vitun feikki. ei must oo mihinkää.

silti mä vaa jatkan olemistani, kulkemistani ja elämääni. mua vituttaa jos en saa tarpeeks huomiota. mua masentaa jos mulle tärkeet ihmiset ei huomaa mua. mua ihmetyttää miks kaikki tuntuu aina menevän pois. ryssinks mä ite aina kaiken vai oonks mä tosiaan niin luomakunnan vastane olio?

kukaan ei ymmärrä mua. mä haluan kertoa miltä musta tuntuu mut en mä kuitenkaan halua et kukaan tietää. mä olen vahva mut mä olen heikko. mä pystyn kyllä tähän ja pärjään mut mä en silti pysty siihen enkä mä pärjää. mä tarvitsen jotain.

mä muistan kun mä rakastuin kerran. mä en tiedä oisko meistä koskaan voinu tulla jotai, mut mä en tiedä miks musta tuntuu kauheen oudolta kun mä luen vanhoja juttuja joita me kirjoteltiin. mä en oo jutellu sille varmaa yli vuotee. mitäköhä sille kuuluu.

mun frendit ei kässää mua. en mä osaa niille puhua niinku mä haluaisin. sei vaan tunnu luontevalta. mä en vaan osaa. mä tiedän et tää koko paska kuulostaa ihan saatanan säälittävältä. mä en vaan voi muuta ku hautoo näitä juttuja sisälläni. vittu.

leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä saatana.

Kommentit

  1. Lumienkeli11. elokuuta 2012 klo 11.24

    Heihei, ensinnäkää mä kuuntelen aina ja tän mä sanon omasta kokemuksestani.
    MUsta tuntuu ihan samalta tälläki hetkel. Tyylii, ettten ansaitsis ketää jaja en mahtuis teijä porukkaa. Mut kyl se tästä hei: ) Otat vaa ihan rauhallisesti: ) Ja anteeks, etten osaa sanoo nyt mitään järkevää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää