Siirry pääsisältöön

welcome to the masquerade

iltaa. tiättekö, joskus joka ikinen vitun ihiminen ottaa mua päähän ihan saatanasti. ihan ku en osais elää niitten keskellä. yks on perseestä, toinen on tekopyhä, kolmas on wannabe ja neljäs on muuten vaan paska tyyppi. pienestä pitäen mulla on ollu sellanen tunne, etten mä sais sanoo mun mielipidettä enkä kertoo kellekään miltä musta tuntuu. aina sanotaan että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta mulle sanotaan että pidä nuo mielipiteet omana tietonas. vittu, kirjallista lupaako mä kohta tarvitsen siihen, että voin sanoo mitä mieltä olen?

ja jos sanon miltä tuntuu, niin heti ollaan sillein älähän nyt, älä sano noin tuo on väärin. ja ehkäpä siitä syystä en nykyään juuri tuo sanallisesti esille jos mulla ei oo hyvä olla. kai siihen on jotenki tottunu, että parempi vaan ku pitää oman olonsa omana tietonaan ni eipähän ainakaan tartte miettiä mitä muut sanoo.

mutta no. eiköhän se homma jossai vaihees aukene mulleki, ja sen verran muillekin, että mullakin on ihan yhtä suuri oikeus sanoa asioita ku teilläki (:

Kommentit

  1. Ensinnäki Roni hyvä, TOTTAKAI sulla on oikeus mielipiteeseen kuten muillakin.
    Mä olen pahoillani, et mä oon joskus tietämättäni ehkä antanu sulle sellasen olon, ettet sais sanoo mielipidettäs.
    Oon pahoillani, et otan kaiken itteeni.
    Mut kyl sul on oikeus sanoo mielipidettäs.
    Ja viel se, et sä peittelet oloos, nii se ei oo pitemmän päälle hyvä juttu.
    Koska ajan myötä asiat alkaa kerääntyy sun hartioilles.
    Ja tiiäkkä mitä sit käy? Sit sä oot kusessa (usko pois, tiedän tunteen)
    Joten suosittelen puhumista.
    En tietenkään voi pakottaa sua puhuu. Josset sä halua puhua, nii sillo sä et sit puhu, en voi pakottaa.
    Se pitää vaa opetella, seki on jalo taito.
    Mä kyllä kuuntelen (vaikka joskus saattaa silt tuntuu, et mä vaa koko aja ite sulle angstaan)
    Mä olen vaa tälläne ja that`s it.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...