Siirry pääsisältöön

Monster

Song of the day;;


Oh, isn't it a pity
That we mostly dance alone
In a distant self-reflection
Revolved around our own
Marvel galaxies of dream reality
We're painters of a picture that no one else can see

And you reach out through that wall of glass
Travelling stage at last
And you're running from the promises
That have been made to you in the past

All those belly-out Tourette nights
Filled with snowy little white lies
Scattered out like cold rain jazz lines
There's a pulling restless wild eyes
Screwed myself and I see twilight
Squad leader drop the white light
I would like to fly alone

Everybody is now a daby
And bourbon clouds fill out the room
Everybody smiles like candy
The wrongly map start to

And you reach out through that wall of glass
You're travelling the stage at last
And you're running from the promises
That you have made way back in the past

You're a stranger in a house of glass
And you need too much too fast
And you're floating down an endless stream
And you're waiting for the crash

--

Ohuesti harmittaa nyt. Pääsin siis joo yhteen amiskaan, mutta en aio ottaa sitä paikkaa vastaan. Valitettavasti jossain piripäissäni laitoin yhden todella hyvän vaihtoehdon viimeiseksi, joten vaikka oisin päässy heittämällä sinne sisään, en voi valita sitä enää. Toi mihin pääsin oli mun 4. vaihtoehto ja tällä hetkellä olen kolmeen ensimmäiseen ekalla varasijalla (kyllä, kaikkiin ensimmäisellä. Mitähän vittua täällä tapahtuu?). Nyt ei oikiastaan auta muu kuin odotella, että pääsenkö mihinkään noista. Voisin tosiaan huomenna avata vähän tarkemmin nyt tätä kuviota, et mihin kaikkialle hain ja mihin pääsin tai olisin päässy tai voisin vielä päästä. Sen verran spoilaan, että voi hyvinkin olla, että syksyllä mun uusi suunta on Oulu (joo, tiedän, oon hokenu sitä että haluan Lappiin eikä Oulu ole Lappia mutta ehkä ymmärrätte kun selitän tarkemmin). Ai niin joo, mun sisko pääsi myös haluamaansa kouluun ja haluamalleen alalle/linjalle/whatever. Hassuahan tässä on nyt se, että se menee Joensuuhun, josta mä nyt lähdin pois. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...