Siirry pääsisältöön

Thrift shop

 Song of the day;;

→ Like Moths To Flames - The Skeletons I Keep


I feel dead in this room

Hear the sound of waves

I close my eyes

And it brings me back to life

I've been alone in this room

It's hard to cope with the skeletons I keep under my skin

I'm losing faith in faith again


Days repeat and they turn to weeks

Stuck here in between

Wishful thinking, it never works

Haven't got the nerve


When I'm trapped here under water

Let me dream

When I know I'll drown under water

Won't you let me sleep?

When I'm trapped here under water

Let me dream

When I know I'll drown under water

Won't you let me sleep?


I'm losing faith in faith again

Confined to a hell that I call my mind

The skeletons I keep are fighting to survive

Fighting to survive


I'm losing faith in faith again

I'm losing faith in faith again


When I'm trapped here under water

Let me dream

When I know I'll drown under water

Won't you let me sleep?

When I'm trapped here under water

Let me dream

When I know I'll drown under water

Won't you let me sleep?


I feel dead in this room

Hear the sound of waves

I close my eyes

And it brings me back to life


When I'm trapped here under water

Let me dream

When I know I'll drown under water

Won't you let me sleep?

When I'm trapped here under water

Let me dream

When I know I'll drown under water

Won't you let me sleep?

--

Kyseinen biisi kuvastaa fiiliksiä tällä hetkellä todella hyvin. Juuri nyt eniten ahistaa se, ettei mulla ole elämässä ketään, kenelle voisin näyttää mun kirjoituksia ja saada palautetta niistä. Ei ketään, kenen kanssa pallotella ideoita hahmoihin ja juoniin liittyen. Ei sillä, että se olis mitenkään välttämätöntä, mut ois ihan kiva. Ei ketään kiinnosta. En kehtaa häiritä ketään pyytämällä. En halua olla se, joka aina tarvii jotain. Enkä se, joka jauhaa omista asioistaan (vaikka nykyään mulla on kyllä sellainen tunne etten osaa ees jutella tavallaan omista asioistani mikä ei haittaa koska mitä juttelemista siinä on etten tee mitään järkevää enkä ajattele muuta kun kaikkea turhaa). Siispä parempi olla turpa tukossa ja pitää omat asiat itsellään, ettei rasita muita. Hyssyti hys ja uutta haavaa käteen. Viimeinen ajatus viime yönä ennen kuin nukahdin (nukuin muuten todella paskasti ja havahduin ihan helvetin monta kertaa, vitutti) oli mielikuva siitä, että tipun katolta. Tai hyppään. Ihan sama. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää