Siirry pääsisältöön

Gimme the mic

 Song of the day;;

→ Sleeping At Last - Already Gone


Remember all the things we wanted

Now all our memories, they're haunted

We were always meant to say goodbye

Even with our fists held high

It never would have worked out right

We were never meant for do or die


I didn't want us to burn out, I

I didn't come here to hurt you

Now I can't stop


I want you to know that it doesn't matter

Where we take this road, but someone's gotta go

And I want you to know, you couldn't have loved me better

But I want you to move on, so I'm already gone


Looking at you makes it harder

But I know that you'll find another

That doesn't always make you wanna cry

It started with a perfect kiss then we could feel the poison set in

Perfect couldn't keep this love alive


You know that I love you so

I love you enough to let you go


I want you to know that it doesn't matter

Where we take this road, but someone's gotta go

And I want you to know, you couldn't have loved me better

But I want you to move on, so I'm already gone

So I'm already gone


Remember all the things we wanted

Now all our memories, they're haunted

We were always meant to say goodbye


I want you to know that it doesn't matter

Where we take this road, but someone's gotta go

And I want you to know, you couldn't have loved me better

But I want you to move on, so I'm already gone

I'm already gone


Remember all the things we wanted

Now all our memories, they're haunted

We were always meant to say goodbye

--

Olo on sanalla sanoen vitun hirveä. Äiti laitto viestiä tässä illalla, että Runtille oli tullu kohtutulehdus ja se oli leikattu tänään, päässy kotiin nyt illalla. Mitään hätää siis ei enää ole ja se on ihan kunnossa, mutta mä en ihan taida olla. Säikähdin aivan helvetisti, paniikki iski päälle ja itkemisestä ei meinannu tulla loppua. Mä en kestä ajatusta siitä, että Runtille tapahtuu jotain sillon, kun mä olen täällä enkä pääse sen luokse sormia napsauttamalla. Mä olen ihan helvetin huojentunut siitä, että se pääsi nopeasti hoitoon ja on kunnossa, mutta mua ahdistaa tosi paljon edelleen ja jalat on ihan helvetin raskaat, kädet tärisee. Haluaisin soittaa äitille huomenna, mutta vähän pelottaa, että alan itkemään puhelimessa. Toivottavasti saan yöllä unta enkä näe mitään vitun ahdistavaa unta taas kerran koska tän viikon ahdistava uni-kiintiö on jo täytetty, kiitos vaan. Tää biisi muuten kuuluu kans kategoriaan 'hits different'.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...