The sound of starting over

 Song of the day;;

→ Times Of Grace - Strength in Numbers

As we live in these dark days filled with violence, opposition and hate

There lies a place of saving grace

Protected in the hearts of the humble

The faithful, the ones who choose the path of resistance to protest

Protect, save, proclaim our lives lived not in vain

In flesh, in spirit eternal

One love, one truth, one destiny

One love (one love), one truth (one truth), one destiny

Arise and be triumphant

No rest until all is fulfilled

Our roots must balance our branches

Be vigilant in truth and love

(in truth and love)

There is a strength in numbers we must unite mankind

There is a strength in numbers, our faith lies deep inside

(We) We struggle, (We) we suffer, (So) so we must come together

(We) We struggle, (We) we suffer, (but) but we will live forever

Babylon's method of deception

So devious the strong are swayed

(so devious, the strong are swayed)

There is a strength in numbers we must unite mankind

There is a strength in numbers, our faith lies deep inside

(We) We struggle, (We) we suffer, (So) so we must come together

(We) We struggle, (We) we suffer, (but) but we will live forever

(One love, one truth)

(One love, one truth)

One love (one love), one truth (one truth), one destiny

(Yeah)

There is a strength in numbers we must unite mankind

There is a strength in numbers, our faith lies deep inside

(We) We struggle, (We) we suffer, (So!) so we must come together

(We) We struggle, (We) we suffer, (but) but we will live forever

May the sun shine upon you and bless your inner light

And may you find true peace

--

Olipas mielenkiintoinen lääkärikäynti. Sain kahdet lääkkeet, toiset jännitykseen/ahdistukseen ja toiset ihan masennukseen. Keväällä ilmeisesti pääsen psykofyysiseen fysioterapiaan. Puhuttiin myös mahdollisesta päiväsairaalasta syömishäiriön suhteen, jos tilanne ei parane. En oikein tiiä miltä pitäis tuntua. Toisaalta hyvä, koska se looginen ja terve osa mussa tietää, että jos mä en saa päätäni kuntoon, mä en pysty huolehtimaan itsestäni eikä mun keho kestä loputtomiin. Toisaalta se sairas osa mussa ei halua parantua ollenkaan koska on tuttua ja turvallista pitäytyä vanhoissa tavoissa. Käyn varmaan torstaina apteekissa, joten katotaan miten nuo lääkkeet alkaa vaikuttaa. Masennuslääke alotetaan tosi pienellä annoksella, koska mulle on parista edellisestä kokeilusta tullu niin pahoja sivuoireita. En oo ennen ollut sillein tosissani lääkkeitten suhteen ja toki mä pelkään just nuita sivuoireita, eniten lihomista. Mutta ei kai tässä muukaan auta. Tuntu jotenkin oudolta, kun juteltiin siinä sen lääkärin kanssa ja koko ajan se nosti uusia asioita ja ongelmia esille (oli muuten lukenut mun potilastiedot aika hyvin, pakko antaa propsit siitä). Ei sitä ite aina jotenkin tajua, miten paljon kaikkea onkaan oikiasti meneillään. Vähän mua ahdistaa nuo lääkkeet sen suhteen että miten niiden kanssa hoituu hommelit sitten, kun meen kotia taas jouluksi. En mä sinänsä haluais piilotella niitä porukoilta, mutten oikein tiiä, miten niille pitäis siitä kertoa. Koko ajan mä tajuan enemmän ja enemmän miten huonosti meillä on nämä tunneasiat kotona hoidettu. Tavallaan mä haluaisin soittaa äitille ja kertoa, mutta tosiaalta haluaisin kertoa kasvotusten. En tiedä. Ehkä mä en sano mitään ennen kuin ne huomaa ja kysyy. Ei ne voi niin sokeita olla, etteikö ne olisi tajunneet jo kauan aikaa sitten, että mulla on vähän häkää wigwamissa. Luulen vaan, ettei ne oikein edes tiedä, miten sellaisista asioista pitäis jutella tai miten ne pitäis ottaa esille. Tavallaan mä haluaisin istua niitten kanssa alas ja kertoa ihan kaiken, mutta toisaalta mä en haluais kertoa niille yhtään mitään. Hankalia juttuja. Huomenna ei tarvi tehdä mitään (no oikeasti pitäisi mennä sinne saatanan tieteelliseen viestintään, mutta ajattelin seuraavalla terapiakerralla kysyä että kannattaisiko mun kuitenkin siirtyä vähäksi aikaa ainakin tolle Kelan sairauspäivärahalle koska nyt on sellainen olotila ja tilanne ettei oikein suju mikään) joten varmaan vaan pelailen ja yritän saada luentomuistiinpanoja tehtyä. Laitoin muuten myös tänään sähköpostia yhdelle tatuoijalle, toivottavasti sillä olis aikoja ennen joulua (ja toivottavasti se vastais).