Swamp women time ago
Song of the day;;
なんでかなぁ 空が飛べないのは
夢の中の僕は 羽がはえてんのに
限界を超えて とびだそうここから
さみしさ吹き飛ばす 君と君と
アイラブユーも さよならも 消えていった
ここに不完全な僕だけを残して
愛のウタ 君にまだ 教わってないよ
空に満開の夢だけを残して とんでいった
孤独の天使 夜に堕ちていった
傷ついた羽が 痛くて泣いた
アイラブユーも さよならも 言えなかった
全部胸にしまったままの理想郷
大切な想いなら 夜明けを待って
空に満開の今だけを映して
愛のウタ 君にまだ伝えてないよ
どこまでもまぶしく輝く世界を この歌を
--
Huomenna tokavika fysioterapia. En ihan tosissani haluais että se loppuu. Sain lääkäriajan heinäkuun alkuun ja toivon ihan todella että saan lisäkäyntejä. Uskoisin että niistä ois mulle hyötyä. Viime päivät on menny jossain ihme sumussa, kun ahdistaa koko ajan. En tiiä oonko muistanut puhua asiasta täällä, mutta oon tehnyt nyt lopullisen päätöksen siitä, etten aio enää palata yliopistoon syksyllä. Se ei vaan sovi mulle ja se vahinko, jota mun mielenterveydelle on tapahtunut tässä neljän vuoden aikana on ihan tarpeeksi suuri syy sille. Se mikä mua eniten ahdistaa tässä asiassa on se, että haluaisin suunnata ammattikouluun ja valitettavasti sitä alaa jolle mä eniten haluaisin ei ole jatkuvassa haussa, mikä meinaa sitä, että mun pitää odottaa melkein vuosi seuraavaan yhteishakuun. Tää luo ihan saatanasti ongelmia, koska mun pitäisi melkeinpä saada lisää sairauslomaa, etten joudu aivan helvetinmoiseen taloudelliseen ahdinkoon. Lisäksi mun pitäis myös varmaan alkaa katella uutta kämppää, koska enhän mä tässä voi asua sitten enää. Oon jutellut näistä asioista sekä terapiassa että fysioterapiassa ja varmaan vielä sitten lääkärinkin kanssa. Se varmaan osaa auttaa mua parhaiten sen suhteen, mitä mun olisi hyvä tehdä sillä aikaa, kun odottelen että pystyn hakemaan uuteen kouluun. Mun ykköstavoite ois kuitenkin pysyä täällä Oulussa, joten haen varmaankin sitten niin monelle alalle kun täällä vaan on mitkä mua vois vähänkin kiinnostaa. Toki voin myös hakia niille aloille jotka eniten kiinnostaa myös muuallekin, mutta mä haluaisin ihan tosissani jäädä tänne. Tää tunne ei ole sama kun mikä mulla oli Joensuussa, koska siellä se oli niin vahvasti siihen paikkaan liittyvä, että mun pitää päästä sieltä pois. Luulin eka, että se johtui myös siitä, että olin väärällä alalla, mut nyt oon alkanut tajuamaan kun näin kävi taas, että ehkä se on tuo koko yliopisto joka ei vaan sovi mulle. Ainakin oon kokeillut, eikä sille mitään voi jos se ei onnistu. Mä tiedän, että jos mä yritän väkisin jatkaa, se tulee vielä tappamaan mut. Tavallaan vähän tyhmää, etten mä ole koskaan aiemmin tosissani ajatellut, että ehkä mun olisi hyvä kokeilla ammatillista koulutusta, kun enhän mä lukiossakaan oikiastaan juuri opiskellu tai mitään. Ei ehkä kuulosta siltä, mutta kun tällasia asioita pyörittelee mielessä 24/7 alkaa olla ihan vitun stressaantunut ja ahdistunut olo. Vaikka mä ymmärrän sen, ettei tällä hetkellä oo mitään kiirettä eikä hätää, kun sairaslomaakin on sinne heinäkuun loppuun asti, niin silti mä jotenkin kuumottelen tulevaa ihan helvetisti. Nyt vielä kun osaisin jotenkin keskustella porukoitten kanssa näistä asioista...
Kommentit
Lähetä kommentti