Siirry pääsisältöön

Ana's song (Open fire)

 Song of the day;;

→ coldrain - We're not alone


Sunlight was the only thing that felt right before I came here

But inside it feels like it keeps raining

And every drop is like the tears we couldn't cry

Because inside we were all alone

But this place gave us something, that somehow made us strong


If there's a place inside this world

Where hopes and dreams are not yet lost

We'll stand and fight against these walls

We'll fight this fight forevermore


Sometimes I feel this anger changing slowly into

A monster that keeps on creeping under

And I don't think that I can take anymore

I need you here like never before

But can you hear me call?


If there's a place inside this world

Where hopes and dreams are not yet lost

We'll stand and fight against these walls

We'll fight this fight forevermore

If there's a place inside this world

Where we must go back to once more

Until the day we find that place

We're not alone


When things go bad, when things go wrong

When on the verge of letting go

There's something that I really want you to know


When things go bad, when things go wrong

When on the verge of letting go

There's something that I really want you to know

You are not alone

No, you're not alone anymore

You are not alone, no, you're not alone anymore


If there's a place inside this world

Where hopes and dreams are not yet lost

We'll stand and fight against these walls

We'll fight this fight forevermore

If there's a place inside this world

Where we must go back to once more

Until the day we find that place

We're not alone

We're not alone


When things go bad, when things go wrong

When on the verge of letting go

There's something that I really want you to know

--

Oli surrealistista jutella melkein 4 tuntia puhelimessa, kun edellisestä juttukerrasta oli tosiaan vierähtänyt jo useampi vuosi. Jutustelu oli tosi kivaa ja tuntu ihan yhtä luonnolliselta kuin aina ennenkin, jotenkin siihen upposi tosi helposti (ja tätä ette multa usein kuule koska nykyään mä lähinnä keskustelen itseni kanssa päivät pitkät). Tuli todella hyvä mieli. Nukkumaanmeno tosin venähti enkä tiedä mitä tapahtu mut herätessä iski päälle (tai no, heräsin siihen) ihan vitunmoinen migreeni eikä muutenkaan ollu kovin hyvä olo, joten jätin tiskaamisen suosiolla huomiselle ja otin tän päivän vaan ihan rennosti.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää