Not tomorrow
Song of the day;;
Is this the way that it feels inside
When you lose your mind, am I going crazy?
Is this the way that it feels to cry
A hundred times and never make a sound
Its all inside your head (don’t let it get to you)
Its all inside your head (don’t let it get you)
Its all inside your head (don’t let it get to you)
Its all inside your head
Every time I try to see, see outside the lines
I see you staring back at me
Telling me there’s so much more
Than all I know
I give it everything everything of me (everything of me)
But I’m still buried deep underneath
The thoughts that cover me
I give it everything everything of me (everything of me)
But I’m still waiting for the light to show
If I stop breathing will you save me
Is this the way that it feels inside
When you lose your mind, am I going crazy?
I think I tried a hundred times
But I’m still here, six feet under
Its all inside your head (don’t let it get to you)
Its all inside your head (don’t let it get you)
Its all inside your head (don’t let it get to you)
Its all inside your head
Why is it we bleed
Every time we feel the need to free
If only we could see, what our futures hold
Is there still hope?
I give it everything everything of me (everything of me)
But I’m still buried deep underneath
The thoughts that cover me
I give it everything everything of me (everything of me)
But I’m still waiting for the light to show
If I stop breathing will you save me
Will you save me before I start suffocating
I give it everything everything of me (everything of me)
But I’m still buried deep underneath
The thoughts that cover me
I give it everything everything of me
But I’m still waiting for the light to show
If I stop breathing will you save me
Will you save me, will you save me
--
Ehkä mä nyt uskallan toivoa, että tuo pahoinvointi olis ohi, kun ei sitä nyt oo moneen päivään näkyny enää. En sitten pyykännyt kun unohdin varata vuoron ja olin sairaanhoitajan käynnin jälkeen niin poikki etten jaksanu. Otsikko kuvastaa myös sitä, etten huomennakaan aio. Ehkä lauantaina. Sain lääkäriajan kahen viikon päähän (ja vitulla päähän kun se on kello 8:20, ei vituta yhtään ei), pitäis vaan yrittää käydä labroissa ennen sitä. Lääkäri ei vissiin ole sama ko viimeksi, eli pitää toivoa, että se ymmärtää mun tilannetta. En tykkää siitä, kun lääkärit alkaa syytellä sun muuta. Tässä lääkkeessä on ollu se huono puoli että sen jälkeen kun mä aloin ottamaan sitä, mä en ole pystynyt syömään kunnolla ja vaikka mulla olis nälkä, mua jotenkin ällöttää koko ajan. Tällein kun yrittää parantua syömishäiriöstä tää ei ole mitenkään erityisen toivottava sivuvaikutus (nyt vasta tajusin että unohdin sanoa tästä hoitajalle, pitää muistaa ens viikolla) vaikka se sairas ääni siellä päässä vaan juhlii sitä miten kivaa tää on. Jospa se vähän helpottais tässä kun keho on alkanu tottumaan tohon lääkkeeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti