Beautiful girl

 Ajattelin tulla lätisemään tällä kertaa jotain ihan erilaista. Aloin tuossa yks päivä miettimään mun ns. musiikkimatkaa, eli millanen mun elämän soundtrack on vuosien varrella ollu, ja kirjottelin sitten parhaani mukaan ylös huomioita joita tein tässä ajatusprosessissa (no okei, valehtelin; kirjoitin ensin ja ajattelin... jälkeenpäin. Samalla? Miten vaan.). Nyt kun en oo tänne pitkään aikaan kirjotellu mitään kunnollista, ja ottaen huomioon että edellinen kunnon tekstipostaus kerto lähinnä mun sairaalareissusta, niin aajttelin että hei, mäpäs jaan tämän maailman mielenkiintoisimman tekstiripulin tänne, mahdollisesti ei-kenenkään luettavaksi. Mut hei, mun blogi, mun säännöt. Kirjotin tän perinteiseen ranskalaiset viivat-malliin enkä jaksanu vääntää siitä mitenkään sen nätimmän näköstä joten tässä on editoimattomana ja suoraan kirjailijan itsensä näppäimistöltä:

Musiikkimatkani.

- ennen ala-astetta tai ihan sen alimmilla luokilla ei ollu sinänsä mitään suosikkeja; katoin Idolsia ja varmaan suurin artistisuosikki sillon oli Antti Tuisku (lol)

- joskus 9-10-vuotiaana eli kolmos- tai nelosluokalla mulle tuli eka kunnon suosikkibändi johon oli aivan pakkomielteinen: Tokio Hotel

- kuuntelin TH:ta varmaan pari kolme vuotta lähes pelkästään, olin tosi pakkomielteinen sitä kohtaan, mulla oli useita levyjä ja DVD:itä ja kulutin paljon aikaa sekä kuuntelemalla musiikkia että kattomalla haastatteluja ja random videoita ja pläräämällä fanisivuja sun muuta (mulla oli myös T-paita ja laukku ainakin)

- joskus ehkä ~11v eli kun olin viidennellä luokalla (toim. huom. en oo tästä ajankohdasta aivan täysin varma) löysin jotenkin YouTubea selaillessani An Cafen Escapismin PV:n ja kiinnostuin; aloin sitten ettiä lisää ensiks Antikun musiikkia ja muitakin j-rock/visual kei-bändejä

- seuraavat pari kolme vuotta mulla menikin sitten hurahtaessa japanilaiseen rockiin, pääasiassa visual keihin, ja olin taas aivan pakkomielteinen, en kuunnellu ala-asteen vikoilla luokilla ja yläasteen alussa oikeestaan mitään muuta kun j-rockia, tiesin tosi paljon kaikkia bändejä ja niiden jäseniä (ja aina tykästyin siihen kaikista tyttömäisempään - bonuspisteitä sai kaikki jotka oli vielä lisäks basisteja) ja mulla on edelleen aika mittava kokoelma piratoitua musaa (toim. huom. tässä vaiheessa kun olin vielä Nuori ja Typerä en aatellu kahta kertaa kun lueskelin muna soikeena RPF-fikkejä kaikista jiiruista; nykyään en kyllä helvetissä koskis pitkällä tikullakaan tämmöseen)

- joskus ehkä seiskan lopussa ja etenkin kasiluokan alussa aloin tutustumaan enemmän semmoseen musiikkiin, jolla mut oli käytännössä kasvatettu (tiiättekö kun Falling in Reversen I’m Not a Vampiressa Ronnie Radke laulaa että ‘’daddy should’ve never raised me on Black Sabbath’’? voin samaistua tähän aika hyvin) eli metallimusiikkiin; löysin sitten genrejä tutkiskelemalla sen, mikä muhun eniten kolahti ja kolahtaa yhä edelleenkin: metalcoren

- varmaan jossain kasilla tai ysillä j-rock alko vähitellen pudota pois mun soittolistoilta ja muutaman vuoden kuuntelin pääasiassa pelkästään metalcorea ja muuta metallia siinä sivussa (mä olen näköjään nuorempana ollut tämmönen vittumainen pikku musiikkipuristi, jonka mielestä ei voi kuunnella kun yhden tyyppistä musiikkia kerrallaan - onneksi mä kasvoin tästä mindsetistä ulos), ainakin lukion ehkä tokaan luokkaan asti tai ekan loppuun

- ekaa kertaa mä en kuitenkaan pudottanu ns. edellistä genreä pois vaan pidin metalcoren yhä siinä mukana mut en enää niin vahvasti; aloin siis laajentaa musiikkimakuani enkä poistaa siitä genrejä uusia varten

- en tiiä oliko tällä joku yhteys mut lukion tokalla mun tyyli alko myös muuttumaan ja ekaa kertaa mulla oli aika pitkänkin aikaa tosi femme-tyyli, mikä nyt myöhemmin ajatellen saatto vaikuttaa siihen, että mun musiikkimaku alko laajentumaan; ennen olin pitäny aika montaa genreä mulle liian ‘’kevyinä’’, mutta enemmän tutustuttuani aloin tykkäämään tosi paljon mm. indiestä ja 80-luvun popista

- itse asiassa nyt kun mietin asiaa, mun tyylin vaihtelu ja musiikkimaun muuttuminen/laajentuminen korreloi aika vahvasti (eli voi siis olla että huomaamattani otan alintajuntaisesti kuuntelemastani musiikista vibavaikutteita esim. pukeutumiseeni): kun kuuntelin j-rockia, mä pukeuduin välillä aika erikoisesti; kun kuuntelin metalcorea, mun pukeutuminen oli paljon poikamaisempaa ja tummempaa; kun mun musiikkimaku alko laajenemaan indieen yms., mun tyylistä tuli paljon naisellisempi; kun mun musiikkimaku laajeni laajenemistaan siihen, mitä se nyt on (eli siis aivan helvetin laaja; oon aika ylpeä tästä ja tykkään ihan tosi monista eri genreistä nykyään, myös aika obscureistakin), myös mun pukeutuminen on laajentunut semmoseksi, että siinä on sekä maskuliinisuutta että feminiinisyyttä

- lukion tokasta luokasta lähtien siis mun musiikkimaku on kehittynyt tosi paljon, ja nykyään edellä mainittujen lisäksi tykkään mm. instrumentaalimusiikista, pianomusiikista, synthwavesta, dark synthista, jangle popista, garage rockista yms yms. (näitä genrejä riittää)

- j-rock-vaiheen jälkeen kuuntelin aika pitkälti vaan länsimaalaista musiikkia, mutta varsinkin viime vuosina oon ottanut taas soittolistoilleni sekä aasialaista (lähinnä japanilaista, etelä-korealaista ja thaimaalaista) että muun maalaista musiikkia; musiikissa mulle laulukielellä ei oo mitään merkitystä jos se kuulostaa itsessään hyvältä

- mulla on aina ollut aika avoimet mahdollisuudet altistua erilaiselle musiikille (koska olen nörtti joka on istunut tuntikausia päivästä koneella siitä lähtien kun olin jotain 11) ja etenkin sen jälkeen kun aloin käyttämään Spotifyta (tästä tulee muuten ens vuonna 10v) oon löytänyt aivan sairaasti uusia bändejä, artisteja ja genrejä joista tykkään

- musiikki on aina ollu mulle tosi tärkeä osa elämää ja se on ehdottomasti ollu yks niistä asioista, jotka on tavallaan ‘’pelastanut’’ mut; musiikkiin on helppo paeta ja unohtaa kaikki päässä pyörivä paska edes hetkeksi

- nykyään en oo enää niin bändivetoinen kuuntelija, eli siis en kehitä pakkomielteitä bändejä kohtaan tai mitään, vaan oon enemmän sellanen, että kuuntelen genrejä, tai ehkä vaan ylipäätään hyvää musiikkia; nykyään mun on hankalampi sanoa mitään jos kysytään lempibändiä tai -artistia, kun ennen osasin yleensä aika apteekin hyllyltä vastata

- tosin seuraan mä yhä tiettyjen bändien uria ja uusia julkaisuja, mut en jaksa enää samalla tavalla olla Obsessed ku sillon joskus nuorempana

- loppuun pitää vielä sanoa että mun rakkaus aasialaisia (etenkin thaimaalaisia) draamoja kohtaan on kans auttanu mua lisäämään uusia juttuja soittolistoille, sieltä löytyy välillä ihan perusintroistakin sellasia bängereitä että ei saatana

Ja siinä oli tämä oikein kaunopuheisesti artikuloitu ajatussotku, jonka aivoinakin tunnettu harmaa massa pääni sisällä ulosti. Tähän loppuun pakko lisätä, kun en tuossa ite tekstissä muistanut, että mun henkilökohtainen suosikki character development itselläni on ollut se, että nuorempana mä en voinut sietää klassista musiikkia - nykyään mä rakastan sitä ihan älyttömästi. Nyt lähen tästä käymään kusella.