Daddy's gone
Song of the day;;
I’m running away with our bloodlines
Is this the difference between you and I?
Would you know me older still?
What would you recognise?
You stack it into pieces and box it up
I hope there was a reason for giving up
If you got yours, I got mine
You're holding onto thin air
Flying blind
Like a bat in the attic
Hide
Yeah, you hide
You reimagined your own history
Like reading lines as if from a book
And it’s all that you gave to me
It’s not what I took
You stack it into pieces and box it up
I hope there was a reason for giving up
If you got yours, I got mine
You're holding onto thin air
Flying blind
Like a bat in the attic
Hide
Yeah, you hide
Yeah, you hide
--
En tiiä muistinko sanoa, mutta sain kerrottua porukoille jonkin verran mun tän hetkisestä tilanteesta ja mielentilasta sillon kun oltiin tulossa Oulusta tänne. Se tuntu yllättävän helpolta kunhan sain alotettua, ehkä mä oon oikiasti oppinut puhumaan asioistani avoimemmin. Ja ehkä porukatkin oli vihdoin valmiita ottamaan vastaan sen, mitä mulla oli sanottavaa. Ihan kaikkea en kertonu (lähinnä siis kaikki nää syömishäiriöjutut jätin pois, koska se on se yks asia jonka mä mieluusti veisin hautaan mukanani ilman et ne siitä koskaan saa tietää) mut suurimman osan kuitenkin ja kyllähän se helpotti mieltä. Ehkä mun ei enää tarvi esittää että kaikki on ookoo jos mulla on huono päivä ja ehkä porukat ymmärtää nyt sen, että mä en aina ole hankala tai oikukas tai miten vaan ihan vaan vittuillakseni (en tosin yritä enkä halua perustella mitään vittumaisuutta sillä että on mt-ongelmia koska ei ne oo syy olla ihmisperse).
Kommentit
Lähetä kommentti