Siirry pääsisältöön

Drown

 Song of the day;;

→ Caveman - In the City


We’re in the city

She came around at the right time

And if you’ll need me

Hope this was made for a good time


Where did you see me?

How do you run for a long time?

There if you need me

Hope this was made for a good time


It’s like the ones who only know

It seems like the ones who always go

I don’t want to go

I don’t want to go


We’re in the city

She came around at the right time

And if you’ll need me

Hope this was made for a good time


It’s like the run to all we know

Seems like we want to always go

I don’t want to leave home

I don’t want to leave home

I don’t want to leave home

--

Tänään oli sairaanhoitajan aika ja fysioterapia, kummatkin meni aika jees, etenkin fysioterapia tuntu jotenkin tosi kivalta tänään. Johtuu ehkä siitä, että huomenna on se haastattelu. Ahistaa kyllä ihan helvetisti, aika paskajäykkänä sitä varmaan etenkin huomenna ollaan. Ja sitten kun ei pelkästään se ite haastattelu ahista vaan myös se, että kerkiänhän varmasti sinne ja osaanhan mennä oikiaan paikkaan ja nää muut perus ahistuksen aiheet. En ehkä niinkään pelkää että meen lukkoon siinä tilanteessa vaan sitä, ettei mulla oo mitään annettavaa ja ne huomaa sen. Pelkään ehkä muutenkin sitä, että yritän lähtee tähän liian aikasin ja liian takki tyhjänä, että ehkä mun ois pitänyt vielä odottaa vaikka ens syksyyn tai jotain. No, katotaan nyt. Suunnitelmissa on joka tapauksessa, jos opiskelupaikka nyt jollain ihmeen kaupalla sattuis tipahtamaan, edetä aika hidastetusti koska kuten sairaanhoitajakin tänään totes, kuntoutus on vielä pahasti kesken. Siitä puheen ollen, ilmaisin myös huoleni siitä, että mitäs sitten jos ei saadakaan Kelalta lisää tuota psykofyysistä fysioterapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena (en muista mainitsinko sillon, että siinä verkostopalaverissa tultiin siihen johtopäätökseen että mennään näillä), että enhän jää sitten ilman hoitokontaktia kun nyt ollaan jo noita sairaanhoitajan aikoja harvennettu joka toiselle viikolle. Se kuitenkin vakuutti mulle että jos niin käy niin keksitään sitten jotain muuta, mutta kyllä me kaikki ollaan aika toiveikkaita että sitä saadaan lisää.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää