Siirry pääsisältöön

Moving on

 Song of the day;;

→ Close Talker - The Change It Brings


Wonder why I argue with myself sometimes

Feeling that I'm leaning into a new life


But everything is alright

Everything is just fine when we're together

Here's the thing, about time

And the change it brings

For the worse and for the better


I want us to progress onto a brand new page

And I want us to keep looking back on this with some saving grace


Cause everything, is alright

Everything, is just fine when we're together

Here's the thing, about time

And the change it brings

For the worse and for the better


Everything is alright

Everything will be just fine when this is over

Here's the thing, about time

It changes just about everything

For the worse and for the better

--

Nyt se on onneks ohi. Meni se kai ihan hyvin, mut mulle ei jääny mitenkään erityisen luottavainen fiilis. Tuntu välillä nimittäin siltä, että mua arvosteltiin (ei ääneen vaan sillein hiljaisesti, you know?) eikä ne haastattelijat näyttäny mitenkään kovin vaikuttuneilta siitä, etten mä osaa ajaa traktoria eikä mun ajokortti oo voimassa siksi koska ajaminen ahistaa mua liikaa. Enkä tiiä sitten että tuoko kuntoutuksessa olemisen mainitseminen sääli- vai miinuspisteitä, mut tulokset tulee parin viikon päästä joten sittenhän sen tietää. Sanotaan vaikka, että enemmän yllätyn jos saan opiskelupaikan. Itessään se tilanne ei ollu ees niin hankala kun aluksi pelkäsin (tosin se varmaan johtu kans siitä että nappasin Propralin alle että pystyn toimimaan ees jotenkin ns. normaalilla tasolla), mut toisaalta oon huomannu et mun on paljon helpompi olla sosiaalisessa kanssakäymisessä mua itseä vanhempien ihmisten kanssa. Se varmaan juontaa juurensa niihin kiusaamisen aiheuttamiin pelkoihin ja traumoihin, että en luota mun ikäisiin ihmisiin yhtään enkä osaa niiden kanssa olla. No mutta anygays, nyt voin sitten keskittyä mun mielestä vuoden parhaaseen aikaan, eli jouluun. Tiiättekö, mua ihmetyttää välillä se, miten kamalasti joillain ihmisillä kutittaa persettä se, jos joku nauttii joulusta. Jotkut ihan oikeesti siis syyllistää, sillein joo, sun huonot kokemukset on toki valid ja valitettavia, mutta se ei tarkota eikä oikeuta sitä, että sä saat pilata jouluilon muilta. Vähän sama juttu kuin se, miten monella menee toisen ihmisen kokemus omasta identiteetistä ihon alle. Mitä se sulta on pois miten joku itsensä kokee? Ihmiset on ihan käsittämättömiä välillä. Pitäis varmaan opetella taas tekemään kunnon postauksia ettei venähtäis nää tämmösiks kilometrin pitusiks.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...