Siirry pääsisältöön

Broken

Song of the day;;

→ John Murphy - Sunshine (Adagio in D Minor)

--

Huomenna on fysioterapia ja sen jälkeen mua odottaa sekä tiskit että kauppareissu. Koko viikon, tai oikiastaan siitä lähtien kun sain kuulla Runtin diabeteksestä, on ollu jotenkin tosi tukahduttava koti-ikävä. Tiiän, että se johtuu Runtista, on jotenkin sellanen pakottava tarve nähä se. Meen tuossa hiihtoloman korvilla pariks viikoks kotia että kyllä se sitten helpottaa. Runtilla oli torstaina (muistaakseni) ollu kontrolli ja hyvin oli menny, vähän sillä on harmaakaihia silmissä mut se on ihan normaalia kun se on kuitenkin jo iäkäs ja sit kun sillä on vielä tuo diabetes nyt. Kuukauden päästä sille tehdään verensokeriseuranta kotona. Oon tehnyt paljon listoja tällä viikolla. Se jotenkin rauhottaa. Oon aina tykänny niitten tekemisestä (kysykää vaikka mun porukoilta), mut en oo jostain syystä tajunnu aiemmin et se jollain tavalla helpottaa ahistusta. Sen lisäks että rustaan pakonomasesti listoja, en voi valita ikinä mitään randomilla vaan mun on pakko alottaa aina ensimmäisestä tai mennä järjestyksessä (esim. vaatteita valitessa en voi ottaa vaan jotain paitaa vaan pakko ottaa se seuraava) ja suihkussa käydessä en voi rueta pesemään ennen kun oon lätränny suihkugeeliä kolme kertaa samassa kuviossa iholle. Miksikö kerroin tästä nyt? En tiiä, tuli vaan mieleen tuosta listahommelista. Katoin muuten tänään taas Rottatouillen. On se kyllä mun ultimaattinen comfort-leffa, ei siinä. Oon kanssa pelannu taas Life Is Strange 2:sta näin kolmen vuoden jälkeen ekaa kertaa ja se emotionaalinen vaikutus mikä sillä pelillä muhun on on aivan käsittämätön...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...