Siirry pääsisältöön

Right now

 Song of the day;;

→ Volumes - Finite


Now don’t go walking towards the light, life is only finite, finite

Yeah

You know we love to play with fire, burning up the cold nights, cold nights, yeah


In and out of breath I’m staring into death, lay down with the liar

Chemical effect, we’re falling neck to neck, the page and the writer


Now don’t go walking towards the light, life is only finite, finite, yeah

You know we love to play with fire, burning up the cold nights, cold nights, yeah


Get back your words mean nothing to me, maybe a relapse is what I need

Lost love, no coming back for me, finite grip to your sanity


In and out of this stress and make another mess, the things we desire

Running through my chest, the right lung and the left

No way to go higher


Now don’t go walking towards the light, life is only finite, finite, yeah

You know we love to play with fire, burning up the cold nights, cold nights, yeah


Get high and pretend like I’m just not here

Middle fingers to the sky, once you die, hope you realize

Fucked up and pretend like I’m just not here

Middle fingers to the sky once you die, it’s a suicide


If all these dreams come pouring back to me

Don’t say I didn’t leave my mind

It’s all a dream, I’m standing on my feet

I said I wouldn’t miss your eyes


Now don’t go walking towards the light, life is only finite, finite, yeah

You know we love to play with fire, burning up the cold nights, cold nights, yeah


If all these dreams come pouring back to me

Don’t say I didn’t leave my mind

It’s all a dream, I’m standing on my feet

I said I wouldn’t miss your eyes

--

Runtti täytti tänään 12 vuotta. Osa musta on niin onnellinen, että se on vielä suhteellisen terve ja voi hyvin, se on virkeä ja jaksaa liikkua ja touhuta hyvin. Toisaalta myös ajatus siitä, että meidän yhteinen aika vähenee päivä päivältä kolkuttaa päässä säännöllisin väliajoin. Mä nautin täysin sieluin joka hetkistä sen kanssa, enkä tiedä onko mun järkeä yrittää valmistautua loppuun, kun ei siihen voi mitenkään valmistautua. En mä tule olemaan valmis vaikka miten yrittäisin. Tärkeintä on kuitenkin elää hetkessä ja olla mummelin kanssa niin paljon kun mahdollista. Nyt se nukkuu omalla pedillään tässä meidän huoneen (mun ihan ensimmäinen oma huone ja siskon entinen huone on nykyään ristitty mun ja Runtin huoneeksi) lattialla. Se vaikuttaa onnelliselta. Mä toivon että sillä on ollut onnellinen elämä tähän asti ja että se on tuntenut olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi ja että se tietää, miten paljon me sitä rakastetaan. Miten paljon mä sitä rakastan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...