Siirry pääsisältöön

Coming apart

 Song of the day;;

→ Oiseaux-Tempête - Buy Gold (Beat Song)

--

Siis jos tämä viikko ei ole tähän mennessä ollut vielä tarpeeks säätämisentäyteinen, niin nyt alkaa jo olla ihan riittämiin. Herätessä tänä aamuna huomasin, että mulle oli tullu pankilta viesti, että mun kortti on suljettu. Eka ajatus luonnollisesti oli, että mitäs helvetin huijausviesti se tämä on. Menin sovellukseen ja katos perskelettä, onhan se lukittu. No eikun soittoa korttipalveluun vetämään, huomasin myös tilitapahtumia tutkiskellessa, että multa oli maanantaina lähteny tililtä kolme kertaa 87€ johonkin e-ticket.com-sivustolle, enkä todellakaan oo itse näitä ostoja tehnyt. Pankista mulle sitten sanottiin, että mun tunnuksilla/kortilla (en nyt muista enää kummalla) oli yritetty tunnistautua Amerikassa johonkin, jonka takia se oli suljettu. Uusi kortti lähetetään viikon sisällä (onneks mulla on kuitenkin toinenkin kortti että pystyn käymään kaupassa yms.). Nää tuntemattomat tilitapahtumat taas oli menny verkkopankkitunnuksilla, jotka suljettiin myös, ja mun täytyy maanantaina heti kipasta pankissa, että saan uudet tunnukset. Sen jälkeen teen korttireklamaation ja rikosilmotuksen, jos saisin vaikka rahat takas. En tiiä yhtään, miten tämä koko tsögediböngi on päässy käymään, sillä en oo esim. shoppaillu netissä missään sellasessa kaupassa, josta en ois ennen ilman ongelmia ostanut. Noh, kaipa näitä huijareita on niin saatanasti nykyään liikenteessä, että ihme, jos ei joskus satu omalle kohalle. Elämä on vittujen elämä jne. Mitenkäs se yks fraasi menee, elämä on keittoa ja minä haarukka. Ehkä enemmänkin niin, että elämä on lusikka ja minä laavaa. Vitun stressaava viikko ollu kyllä, ei siinä, kiva että se on kohta ohi. Tänään on myös elokuun vika päivä. Juteltiin porukoitten kanssa skypessä ja suunniteltiin, että ne tulis ~2 viikon päästä käymään, kun ne haluais käydä täällä pyöräilemässä ja mä saisin sitten sillä aikaa olla Runtin kanssa kahestaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...