Siirry pääsisältöön

Anti-social

 Song of the day;;

→ Cary Brothers - Crush


I'm holding your hand in my mind

It's been a long time

Since I thought that I'll be fine

I got beat up, bruised

The last time that I tried

But a night with you

Has made me realize, I


I've got a crush

I've got a crush on you

I've got a crush

I've got a crush on you

I've got a crush

I've got a crush on you

And it's enough

I've got a crush on you


We only told dreams of our lives

And you were so kind

'Cause you know this pain I hide

And you lean in, softly kiss my cheek goodbye

It sparks the fuse that makes me realize, I


I've got a crush

I've got a crush on you

I've got a crush

I've got a crush on you

I've got a crush

I've got a crush on you

And it's enough

I've got a crush on you


Is this the way to hope?

Lost it long ago

Is this the way to hope?


I've got a crush

I've got a crush on you

I've got a crush


I've got a crush

(This is our time)

(Is this the way to hope?)

I've got a crush on you

(Just you and I forever)

I've got a crush

(This is our time)

(Is this the way to hope?)

I've got a crush on you

(Just you and I forever)

I've got a crush

(This is our time)

(Is this the way to hope?)

I've got a crush on you

(Just you and I forever)

And it's enough

(This is our time)

(Is this the way to hope?)

I've got a crush on you

This is our time

---

Olipa muuten ihan älyttömän hieno konsertti. Tosi taitavia muusikoita (muusikkoja? whateverthefuck) ja solisteja, huhhuh. Tosi kiva kokemus ja kiva jakaa se äitin kanssa. Ja oli ihanaa olla Runtin kanssa! Me nähdäänkin sen (ja porukoitten) kanssa kolmen viikon päästä, kun mennään viikonlopuksi Rokualle. Huomenna mulla on fysioterapia, jonka jälkeen pitää käydä apteekissa (kyllä, taas. Vittu kun nää lääkkeiden hakemiset ei voi koskaan sattua samoihin aikoihin). Sitten keskiviikkona on se tukiryhmä.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää