Song of the day;;
→ The Busker - Dance (Our Own Party)
Wait now, can you speak up?
It's a little bit loud, I'm a little bit lost, oh
Fogged up, might be the drinks
Or the social tease of anxiety
The tension I'm getting
The faces I drew on, I can't focus
Should've known this, when the tik gets toking, I'm gone
I feel better in my sweater
I got my stereo, I'll play you songs you know
But hey, wait, what you say?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
It's on, yeah, we go outside
Take the very first ride
Try to save our night
If you're keen, I got some indoor shoes
I can offer you, get you in the groove
The tension is lifting
Another moment would've been too much
This the real me
Our own party
Our own party
Our own party
I feel better in my sweater
Gaga radio, is this the song you know?
But hey, wait, what you say?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
I feel better in my sweater
Gaga radio, is this the song you know?
But hey, what you say?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Do you want to dance?
Dance
--
Valitettavasti Malta jäi tällä biisillä vuonna 2023 semifinaaliin. Jotenkin olin onnistunut sekottamaan päivät, koska terapia onkin vasta huomenna. Kävin siis turhaan pyörähtämässä keskustassa, mut eipä se maailmaa kaada. Näitä sattuu ja paljon kun sattuu niin tottuu. No, menen sitten huomenna terapiaan. Sain tänään järjesteltyä mun mediahyllyt (ehkä kuvaavampi nimi kuin kirjahylly, koska ne sisältää mangaa, kirjoja, lehtiä, DVD:eitä, CD:eitä ja muuta tsögediböngiä), nyt enää pitäis vähän kosmetiikkavarastoja järjestellä. Kävin myös lenkillä, on ollu tosi kivoja kelejä nyt kun on aurinkoista ja lämmintä, mut ei kuitenkaan enää niin tuhottoman kuuma. Runtilla oli muuten tänään lääkärikäynti. Se voi ihan hyvin ikäänsä ja diabetekseen (sille vaihtuu myös insuliini muistaakseni vuoden lopussa) nähden, sillä on kuulemma vahva sydän joka lyö hyvin. Sillä on aika paljon rasvapatteja, mut niitä ei lähdetä poistamaan koska se on jo niin iäkäs eikä ne vaivaa sitä (sillä on ollu niitä jo vuosikausia). Itkettää vaan kun eläinlääkärin mukaan sen kaihi on niin edennyt, että se on käytännössä sokea. Toki tämä ei mitenkään yllättävää ole, sillä sen näkö on selvästi huonontunut jo jonkin aikaa, eikä sitä itseään näytä hidastavan tai vaivaavan se, ettei se näe (se välillä törmäilee asioihin ja kattelee minne sattuu). Tuntuu vaan silti niin pahaenteiseltä, lopun alulta. On ihanaa olla taas kotona, mutta ikävä Runttia on kova. Haluaisin vaan olla sen kanssa vielä kun on mahdollista.
Kommentit
Lähetä kommentti