Siirry pääsisältöön

Stay with me

 Song of the day;;

→ Joost - Europapa


Europe, let's come together

(Euro-pa-pa, Euro-pa-pa)

It's now or never

I love you all (Euro-pa-pa, Euro-pa-pa)


Welkom in Europa, blijf hier tot ik dood ga

Euro-pa-pa, Euro-pa-pa

Welkom in Europa, blijf hier tot ik dood ga

Euro-pa-pa, Euro-pa-pa


Bezoek m'n friends in France of neem de benen naar Wenen

Ik wil weg uit Netherlands, maar m'n paspoort is verdwenen

Heb gelukkig geen visum nodig om bij je te zijn

Dus neem de bus naar Polen of de trein naar Berlijn

Ik heb geen geld voor Paris, dus gebruik m'n fantasie

Heb je een еuro'tje, please? Zеg "merci" en "alsjeblieft"

Ik ben echt alles kwijt behalve de tijd

Dus ben elke dag op reis want de wereld is van mij


Welkom in Europa, blijf hier tot ik dood ga

Euro-pa-pa, Euro-pa-pa

Welkom in Europa, blijf hier tot ik dood ga

Euro-pa-pa, Euro-pa-pa


Euro-pa-pa, pa-pa, pa-pa-pa

Euro-pa-pa-pa (Hey)

Euro-pa-pa, pa-pa, pa-pa-pa

Eu-ro-pa (Hey)


Ich bin in Deutschland, aber ich bin so allein

Io sono in Italia, maar toch doet het pijn

Ben aan het vluchten van mezelf, roep de hele dag om help

Ja, ik geef zelfs mensen geld, maar d'r is niemand die me helpt

Ik hoef geen escargots, hoef geen fish 'n' chips

Hoef geen paella, no, ik weet niet eens echt wat dat is

Zet de radio aan, ik hoor Stromae met "Papaoutai"

Zal niet stoppen, tot ze zeggen: Ja, ja, dat doet 'ie goed, ey


Welkom in Europa, blijf hier tot ik dood ga

Euro-pa-pa, Euro-pa-pa

Welkom in Europa, blijf hier tot ik dood ga

Euro-pa-pa, Euro-pa-pa


Euro-pa-pa, pa-pa, pa-pa-pa

Euro-pa-pa-pa (Hey)

Euro-pa-pa, pa-pa, pa-pa-pa

Eu-ro-pa (Hey)


Europa, pa-pa-pa-pa-pa, pa-pa-pa-pa-pa

Pa-pa-pa, pa-pa-pa-pa-pa

Pa-pa-pa, pa-pa-pa-pa-pa

Pa-pa-pa, pa-pa-pa-pa-pa

Pa-pa-pa, pa-pa-pa-pa-pa

Pa-pa-pa, pa-pa-pa-pa-pa (Ja-ha)

Pa, pa, pa, pa (Hey)

Welkom in Europa, jongen


(Hey)

Eu-ro-pa

--

Tällä biisillä Alankomaiden piti kilpailla vuonna 2024, mutta siinä tuli jotain draamaa (jota en enää ees muista), jonka seurauksena heidät sitten diskattiin. Harmi homma. Terapeutti kävi eilen kylässä. Hän sanoi, ettei ollu oikeastaan yllättynyt mistään mun kämpässä, kaikki täällä oleva sopi kuulemma just nappiin sen kanssa, minkälaisen kuvan hän on musta tässä kuukausien aikana saanut. Musta se on ihan kiva kehu että kämppä on mun näkönen, kun ihmisen koti kuitenkin kertoo loppujen lopuksi aika paljon omistajastaan. Niin ja hyvää marraskuuta kaikille! Sieltä se joulu pikkuhiljaa tulla jolkottaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...