Song of the day;;
--
En saanut sanottua terapiassa, että viiltelin viikonloppuna. Jostain syystä edelleen, näin monenkin vuoden jälkeen, sitä on todella vaikea sanoa ääneen. Osittain jopa vaikeampi siitä on puhua, kuin vaikkapa mun lihomisen pelosta tai muusta syömishäiriöön liittyvästä. En oikein osaa sanoa, mikä siinä on. Ehkä sen myöntäminen ääneen on mulle vähän sama, kuin suoraan myöntäisin heikkouden. Että en kestänyt henkistä kipua, joten korvasin sen fyysisellä. Tänään oli kyllä todella kiva sää. Lämmin, mutta ei enää kuuma, vaan semmonen, että takki päällä viihtyi just sopivasti, eikä tarvinnu vielä hattua, hanskoja tai kaulahuivia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti