Song of the day;;
Jalkovälisi on mammonaa
Pankkikirjasi kirkkoveneitä täynnä
Miltä nyt maistuu raha ja valta
Kun luitasi keräät lattialta?
Enkelit tyhjää ruumista valvoo
Sieluasi pikimustaa
Ja siihenkö aioit luottaa
Että maailma lisää sinunlaisia tuottaa?
Polkusi tervaat, uhraat henget
Isän, pojan, ja nyrkin nimeen
Raskaan metallin Rambona juoksen
Yli Sumatran synkän yön
Sinut rautakangella seivästän
Ja kyrvällä naamaan lyön
Minä olen Nykänen, Frederik ja Halme
Murhamies, sekä Olof Palme
Antennissa lähetys muukalaisten
Foliot hattuun ja oliot vittuun
Petturin perseessä kengän jälki
Vasikan otsassa luodin reikä
Jos kana ei muni, eikä kukko laula
Seurauksena katkeaa kaula
Menköön kaikki, lähteköön järki
Kaulaasi kutittaa veitsen kärki
Pienellä ranneliikkeellä
Ei huolet paina eläkkeellä
Jalkojemme alla on pyhä maa
Jossa elävä toisen kivittää saa
Pakkokaste, päivärukous
Itkumuurilla kyynelten putous
Raskaan metallin Rambona juoksen
Yli Sumatran synkän yön
Sinut rautakangella seivästän
Ja kyrvällä naamaan lyön
Minä olen Nykänen, Frederik ja Halme
Murhamies, sekä Olof Palme
Antennissa lähetys muukalaisten
Foliot hattuun ja oliot vittuun
Jalkojemme alla on pyhä maa
Jossa elävä toisen kivittää saa
Raskaan metallin Rambona juoksen
Yli Sumatran synkän yön
Antennissa lähetys muukalaisten
Foliot hattuun ja oliot vittuun
--
Tänään on kulunut puoli vuotta Runtin kuolemasta. Muistan lukeneeni jostain, että tässä puolen vuoden kantturoilla ensishokki alkaa väistyä, jolloin suru voi tuntua raaemmalta ja raskaammalta. Voin täysin allekirjoittaa tämän, sillä tässä parin viime viikon aikana mulla on ollut ihan käsittämättömän kova ikävä, on ollut kivuliasta olla olemassa. Tavallaan välillä on edelleen niin vaikea käsittää, että Runtti on oikeasti poissa. Joskus mä hetkeksi jopa melkein unohdan... ja sitten todellisuus iskee päin naamaa kuin vesiputous. En usko, että mä tulen koskaan lakkaamaan ikävöimästä. Mä rakastan Runttia edelleen enemmän kuin mitään muuta koskaan tässä koko maailmassa. Se oli mulle kaikki kaikessa. Mun sielunkoira. Eikä niin suuri rakkaus mene koskaan pois, se vaan muuttaa muotoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti