Siirry pääsisältöön

Don't be alarmed, it's not the end of the world

Hey everyone. It's currently 0.27 (or 12.27 am), the 9th of July. My birthday is tomorrow, it's mint, like I said, but it's a sad thought that (if not counting my family), it's just another day alone. I can admit that I am jealous of people who have mates to hang out with, and it kills me to spend every day alone. I used to have mates to hang out with, but I don't know... It's like everyone just... forgot about me. It's like I don't exist. Like I am here, but I mean nothing.

I know that's probably not the case, but it feels like it. It makes me sad to look at old photos and it makes me think just what the hell happened? What the hell happened to me? I've never been overly social, nope, but I used to be able to go places without being anxious about it weeks before. I like being alone, but I hate being lonely. The world is outside, and I am scared to go beyond my window. I can see the world passing me by here, but I do nothing about it.

Why? Because I'm a coward, that's why. 

I'm just scared that everything will go wrong in the future and I'm scared of losing everyone and I'm scared of losing my mind in the process. I don't want to be like this forever. It feels like the world is a bus and I always miss it, no matter how fast I run, and if I do make it, I get off at the wrong stop or I forgot to get off completely. 


In a way I've always been alone somehow. I've always been different, I never fit in. I don't want to be like everyone else, though, but I wonder, is it worth all this? When people tell me about how they do all kind of things, I always try to listen and share the joy, but I can't. It makes me hate myself even more. I'm selfish, I've been told that for years but all I really want is to be happy, to feel loved (by someone else than my parents).

It hurts now, but I hope I can pull up. And if, no, when I do, I want to be stronger than I ever have been.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää