Home to mama

hyvää iltaa kaikille! kello on tällä hetkellä noin kahtakymmentä vaille kaksi (mun ei oikiastaan pitäis olla enää hereillä koska aamulla ois herättävä varttia vaille kaheksan, Runtilla on rokotus!), mä kuuntelen Spotifystä Wall-E'n soundtrackia ja tulin tänne, koska mietin, että haluaisin kirjottaa jostain, mutten ollu ihan varma mistä. joten päädyin hengailemaan tubeen hetkeksi, ja siellä mua iski idealla; ajattelin tässä puhua hieman matkustamisesta ja sen sellaisesta!

mä olen aina pitänyt matkustamisesta. mä olen aina, niin kauan kuin muistan, halunnu nähdä maailmaa ja mennä paikkoihin, joista lukee kirjoista ja joita näkee telkkarissa. jotenkin ne kaikki auringonlaskut, vuoret, kaupungit ja valot vetää mua puoleensa aivan sairaasti. ehkä siksi mä olen aina kokenut mun kotipaikan vähän turhan pieneksi mulle, ja vaikka mua pelottaakin muuttaa pois kotoa, mä odotan sitä todella paljon, sillä jotenkin tuntuu, että sillon se kaikki alkaa. sillon elämä alkaa. ja se on mahtava fiilis, koska mä tiedän että silloin mä voin oikiasti alkaa nähdä mun ympärillä olevaa maailmaa, ja ennen kaikkea ikuistaa sen kuviksi. muuta mä en oikiastaan elämältä haluakaan.

sen takia mä olen todella onnellinen aina kesäisin, sillä me ollaan käyty joka kesä Lapissa siitä lähtien, kun mä olin 1. mä olen siis käynyt Lapissa sen kuustoista kertaa (jos nyt tuo parin viikon päässä siintävä reissukin lasketaan!), ja mä olen oppinut arvostamaan näitä reissuja vuosi vuodelta enemmän. mä olen nähnyt siellä aivan mahtavia asioita, keskiyön aurinkoja, poroja, tuntureita ja kaikkea, ja mä olenkin todella innoissani, kun tiedän, että seuraavaan lähtöön on enää sellaiset 11 päivää. siksi mä suosittelenkin lämpimästi, että jos teillä on mahdollisuus päästä käymään Lapissa, tarttukaa siihen ja käykää siellä. voin taata, että ette tuu katuun sitä.

Lapin lisäksi mä en kuitenkaan ole juurikaan käynyt missään. Ruotsissa on tullu käytyä usiammankin kerran, kyllä, ja nyt kesällä ollaan menossa käymään Norjassa (koska matkakohteemme on tällä erää Suomen pohjoisin paikka, Nuorgam). näiden lisäksi ainoa ulkomaa, jossa mä olen käynyt, on Saksa. siellä kävin kuudennen luokan lopussa, kun päästiin saksan ryhmän kanssa käymään. se oli yks mun elämän mahtavimmista reissuista. mä voisin jaaritella siitä vaikka ikuisuuden, koska mä oikiasti pidin siellä olemisesta ja se oli vaan jotain niin tajunnan räjäyttävää. onhan sitä tietenkin tullu käytyä muuallakin Suomessa.

maailmassa on niin paljon paikkoja, joita mä haluan nähdä. jos pitäis jotain konkreettista listausta tehdä, niin ekana tulee mieleen Iso-Britannia (varsinkin itse Lontoo tai joku aivan ihastuttava merenrantakaupunki - mä niin haluaisin asua sellaisessa), Japani sekä Espanja. haluaisin myös käydä Islannissa, Australiassa, Ranskassa, Italiassa, Puolassa, Hollannissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa... näitä riittää. mä tahdon joko hyväpalkkaisen työn, joka antaa mulle mahdollisuuden nähdä maailmaa, tai sitten työn, jonka perässä voin matkustella ympäriinsä. ja mä aion tehdä töitä sen eteen. mä aion saavuttaa jotain ja lopettaa tän ainaisen itsesäälissä kieriskelyn, 'kun en osaa mitään'. se ei johda mihinkään.

ehkä tällein lopuksi (kun kello alkaa lähennellä kahta ja mun pitäisi ihan tosissaan alkaa pikkuhiljaa painumaan tonne makuualustan puolelle) voisin siis sanoa, että mun suurin unelmani on nähdä maailmaa, ja tän unelman mä aion toteuttaa. vielä en osaa sanoa, tapahtuuko se työn perässä, opiskellessa vai muuten vaan matkustellessa, sen saa aika näyttää. vielä en osaa sanoa, tulenko mä työskentelemään, asumaan tai opiskeleen ulkomailla, mutta mä aion tehdä kaikkeni, jotta mä näkisin ne kaikki auringonnousut ja -laskut, revontulet, meret, satamat ja kaupungit. mä aion vielä nähdä sen kaiken.

''If you keep on believing, the dream that you wish will come true.''