Siirry pääsisältöön

Keep smiling

Nyt, kun tässä itselläkin muutaman kuukauden päästä tulee tuo maaginen 18 vuotta täyteen, on tullut mietittyä, että mitä se oikiastaan meinaa olla täysi-ikäinen. Varmaan monelle se meinaa, ainakin alussa, sitä, että saa vihdoin ostaa tupakkaa ja ehkä jotain muutakin, mutta mä voin sanoa ihan sadan prosentin varmuudella, että mulle se ei meinaa sitä. Ehkä vielä tässä vaiheessa on liian aikaista sanoa, mut mä luulen, etten mä tule koskemaan mihinkään tommoseen pitkään, pitkään aikaan, enkä välttämättä ikinä. Monet varmaan nyt pitää mua ihan kummallisena, ja ihan vapaasti saatte pitääkin, mutta mä pidän oman kantani. 



Syy siihen, miksi mä en halua polttaa, juoda tai kokeilla huumeita on ihan yksinkertainen; mä en vaan halua. Joo, tietysti siinä on sitäkin, että en halua väkisin hommata itselleni keuhkosyöpää tai maksakirroosia tai mitään muutakaan, mitä näistä nyt sitten voikaan seurata. Mut on siinä jotain muutakin. Ihan tarkkaan mä en itsekään osaa sanoa mitä, mutta jotenkin koko ajatus polttamisesta, juomisesta ja huumeista tuntuu ihan helvetin oksettavalta. Mä en vaan näe itseäni heilumassa aineissa jossain tunkkasessa baarissa, lipittämässä jotain drinksuja aamukolmeen asti. Ehkä se on yks syy siihen, miksi mä en halua lähteä abiristeilylle.



Eikä se, että mä en halua juoda, tarkota sitä, että mä olisin tylsä. Mä nimittäin uskon siihen, että hauskaa voi pitää ilman mitään vahvisteitakin. Eikä mua oikeastaan edes kiinnosta, mitä muut ajattelee siitä, jos mun käsitys hauskasta on lukeminen, videopelit, sarjojen ja leffojen kattelu, valokuvaaminen tai lenkkeily. Kai mäkin nyt saan tehdä ihan mitä haluan. Ja just sen takia mä en kuitenkaan halua tuomita niitä, ketkä tykkää vähän (tai enemmän, suit yourself) polttaa, juoda tai ehkä ottaa nappiakin silloin tällöin. Eihän se mulle kuulu. Ihan niinkuin mun raivoraittius ei kuulu kenellekään muulle.



Okei, ehkä tän postauksen pointti nyt oli se, että on tosiaan olemassa ihmisiä, jotka ei vaan halua rellestää, ryypätä tai edes harrastaa seksiä, ja se on ihan okei. Ei kenenkään tarvi tehdä mitään, mitä ei halua, eikä sitä tarvis joutua kenellekään selittelemään. Siks ehkä onkin ihan hyvä juttu, ettei mulla juuri ole sosiaalista elämää, vaikka mä uskoisin kyllä pystyväni pitämään pääni ihan ryhmäpaineen allakin. Joten, jos lähdette tänä iltana kaupungille pitämään hauskaa, olkaa varovaisia ja viettäkää kunnon ilta. Mä sen sijaan taidan juoda teetä ja katsoa Billy Elliotin, kun se näyttää telkkarista tänään tulevan. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...