Siirry pääsisältöön

Homesick

Song of the day;;


I thought I had myself all figured out
But I spent my whole life holding myself down
And it seems to be that sort of thing I keep doing constantly
Addicted to the pain I cause myself
My head is floating somewhere in the clouds
While I'm paid to entertain a lovely crowd
They sing my songs and feel my pain
'Cause pain is what creates my fame
A vicious cycle, some day I'll get out

I can't believe I'm standing here at all
I can't believe I made it this far
On my way with a smile on my face
See the top and I'm not falling off
And all I need is a microphone, I'll sing
About the things that have been hurting me
It's safe to say, all the kids, I relate
To their lives, so just keep holding on

It's hard enough, try walking in my shoes
To be picked on by my peers who much abuse
And I'm tired of not fitting in, true friends is my final wish
Just let me be myself and make it through
I have tried so hard to be a better soul
I have worked so hard at making myself whole
And through it all my better years are still ahead, my mind is clear
Just trust me when I say I'm in control

I can't believe I'm standing here at all
I can't believe I made it this far
On my way with a smile on my face
See the top and I'm not falling off
And all I need is a microphone, I'll sing
About the things that have been hurting me
It's safe to say, all the kids, I relate
To their lives, so just keep holding on

I believe I'm just like you
I believe I'll make it through
It's hard to see at times like these
But I'm not giving in, but I'm not giving in

I believe I'm just like you
I believe I'll make it through
It's hard to see at times like these
But I'm not giving in, but I'm not giving in

And all I need is a microphone
I'll sing about the things that have been hurting me
It's safe to say, all the kids, I relate
To their lives, so just keep holding on

I can't believe I'm standing here at all
I can't believe I made it this far
On my way with a smile on my face
See the top and I'm not falling off
And all I need is a microphone, I'll sing
About the things that have been hurting me
It's safe to say, all the kids, I relate
To their lives, so just keep holding on
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää