Siirry pääsisältöön

Face down

 Song of the day;;

→ Polaris - Masochist


This is a place I know too well

Been down here a while if you can't tell

And I have analysed and tried my best to justify

The sorrow I have brought upon myself


Am I addicted to the misery? Is this how I'll always be?

Grinding the salt into every wound

Am I in love with all my ailments, glutton for punishment?

You can't trust me to be there for you


I thought I had this, I thought I had this all figured out

You'd think I'd learned from all the shit I fucking screamed about

When there was sun, I couldn't see for the clouds

Still climbing the walls of this well just to dive back down

Until I reached my rock bottom

Down to the marrow, bringing up the bad blood I'd forgotten

Is it me that's making me sick?

Been burning both ends of the wick


Am I addicted to the misery? Is this how I'll always be?

Grinding the salt into every wound

Am I in love with all my ailments, glutton for punishment?

You can't trust me to be there for you

I've got this cold black silhouette hanging like a marionette

Casting a shadow, a shade over me

Just a sick, sad, sorry mess, living like a masochist

Your worst impressions were right about me

Your worst impressions were right about me

Your worst impressions were right


I could ask you to stay if you're feeling forgiving

I could live with the guilt if you call this living

I could try to memorise each grain of sand

As it slips through my fingers and falls from my hands

It took me longer than I'd care to admit

This life is only what I choose to make of it

And the only thing standing in between happiness and myself

Was this depression I held so close to my chest


Am I addicted to the misery? Is this how I'll always be?

Grinding the salt into every wound

Am I in love with all my ailments, glutton for punishment?

You can't trust me to be there for you

I've got this cold black silhouette hanging like a marionette

Casting a shadow, a shade over me

Just a sick, sad, sorry mess, living like a masochist

Your worst impressions were right about me


Wasting a waning youth

Waiting for something to help me pull through

I never saw the sun through the clouds

I lost faith when the skies were falling down

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää