Outside

 Song of the day;;

→ The xx - Crystalised

You've applied the pressure

To have me crystalised

And you've got the faith

That I could bring paradise

I'll forgive and forget

Before I'm paralysed

Do I have to keep up the pace

To keep you satisfied?

Things have gotten closer to the sun

And I've done things in small doses

So don't think that I'm pushing you away

When you're the one that I've kept closest

Ahh, ahh, ahh

Ahh, ahh, ahh

Ahh, ahh, ahh

Ahh, ahh, ahh

You don't move slow

Taking steps in my direction

The sound resounds, echo

Does it lessen your affection? No

You say I'm foolish

For pushing this aside

But burn down our home

I won't leave alive

Glaciers have melted to the sea

I wish the tide would take me over

I've been down on my knees

And you just keep on getting closer

Ahh, ahh, ahh

Ahh, ahh, ahh

Ahh, ahh, ahh

Ahh, ahh, ahh

Glaciers have melted to the sea

(Things have gotten closer to the sun)

I wish the tide would take me over

(And I've done things in small doses)

I've been down onto my knees

(So don't think that I'm pushing you away)

And you just keep on getting closer

(When you're the one that I've kept closest)

Go slow

Go slow

Go slow

Go slow

Go slow

--

En oo halunnut syyttää mun vanhempia mistään, joten en ehkä senkään takia oo tiedostanut tätä asiaa aiemmin, mutta nyt, kun oon käyttänyt niin paljon aikaa kaiken miettimiseen, se tuntuu aika itsestäänselvyydeltä. Mä olen koko ikäni kuunnellut, miten mun vanhemmat, etenkin äiti, puhuu itsestään, ja luultavasti oon siis kasvanut ajatellen, että sellainen on okei ja se on totta kai vaikuttanut siihen, miten mä näen itseni ja kuinka mä kohtelen itseäni. Mulle on aina ollut tosi vaikea kehua itseäni ja löytää itsestäni hyviä puolia tai vahvuuksia. En ehkä yhdistäis tätä välttämättä mun syömishäiriöön, vaan enemmänkin ehkä siihen, miten oon aina purkanut stressiä lähinnä itteäni satuttamalla. En mä kai vaan ole muusta koskaan tiennyt, ja kun pelkät sanat tai ajatukset ei riitä, on pakko muuttaa ne fyysisiksi teoiksi. Tää tuntuu vähän sellaiselta oivallukselta, joka olis hyvä ottaa sairaanhoitajan kanssa puheeks seuraavan kerran. Jos muistan, nimittäin seuraava aika on vasta joskus elokuun puolivälissä.