Song of the day;;
→ Violet Cold - Shazam the Void
--
Onneks huomenna on sunnuntai koska se tarkottaa sitä, että on kynsienlakkauspäivä (vois ne muutenkin lakata mutta en mä kyllä oikein voi). Mulla on tän viikkoa ollu valkosta lakkaa ja pakko sanoa että en oo tykänny yhtään. Kyllä mulla menee vaaleammatkin sävyt ihan jees ja sellaset pastelliset on tosi söpöjä, mut eniten tykkään tummista sävyistä. Huomenna on myös pakko tiskata (rip) ja maanantaina pitää ottaa itteä reilulla niskaperseotteella kiinni ja soittaa diabeteshoitajalle aika varatakseni kun menin sairaanhoitajalle lupaamaan. Juteltiin nimittäin sillon siellä kartotuskäynnillä vähän siitä, että en oo ehkä ihan uskaltanut suoraan sanoa diabeteshoitajalle, että mikä mun tilanne tän syömishäiriön suhteen on, ja sairaanhoitaja sanoi, että jos saan sen hoitajan nimen selville, niin se voi lähettää sille etukäteen sähköpostia ja selventää asiaa vähän. Oon kyllä tosi iloinen ja tyytyväinen, että oon onnistunut luomaan mun kumpaakin hoitokontaktiin hyvän, luottavan suhteen. Ekaa kertaa musta on oikeasti tuntunu siltä, että mua kuunnellaan ja mut otetaan vakavasti. Joensuussa musta aina tuntu hoitajalla käydessä siltä, että siellä keskitytään vaan mun diabetekseen ihan niin kuin se ois juurisyy kaikelle. Pakko myöntää, että osittain houkuttelee tuo diabeteshoitajalle meno ihan vaan sen takia, että haluan tietää miten paljon painan nyt, kun oon viimeksi sen joskus kesällä porukoitten luona kattonut (mä en omista vaakaa ihan siitä syystä, että mä olisin jatkuvasti tarkkailemassa painoani). Aika suuri osa, siis se sairas osa, toivoo, että saattaisin ehkä jopa olla alle 40 tällä hetkellä. Ajatus on samalla aivan mahtava että tosi pelottava. Mä tiedän, että sairastan diabulimiaa, mutta koska se ei oo virallinen diagnoosi, mun virallinen diagnoosi on epätyypillinen laihuushäiriö. Epätyypillinen siksi, koska mulla täyttyy kaikki laihuushäiriön kriteerit, mutta en oo alipainoinen. Tai ainakaan kovin paljoa. Toki mä en myöskään oo hirveän pitkä (tai sanotaanko että mä olen helvetin lyhyt) että en mä sillein ihan hirveästi ''voi'' painaa muutenkaan. En tiiä miks tästä tuli tällanen näin suora ja konkreettinen avautuminen (tai näin helvetin sekava), mut nää asiat on pyörineet mun päässä viime aikoina tosi paljon. Seuraava askel olis varmaan kertoa sairaanhoitajalle ihan yhtä suoraan ja konkreettisesti mun ajatuksista tän asian tiimoilta, mut se on jotenkin hankalaa vielä ja pelottavaakin. Ehkä mä voisin ens viikolla yrittää vähän kirjottaa näitä juttuja sellaseks yhtenäiseks tekstinpätkäks, jonka voin sitten lukea hoitajalle.
Kommentit
Lähetä kommentti