Siirry pääsisältöön

Psychosis

 Song of the day;;

→ Thornhill - Where We Go When We Die


Can you believe that our time ends now?

Just face the fact we all live 'til we drown

You see they made it all for show

Everything you see, everywhere you go

(Paradise?)


Hybrid lungs in an opaque light

Green offset bleeding out the night

We lie still in the way of time

Lacing wings in this paradigm


If I die would you make it work?

What about me isn't enough to you?

Do you dream when I'm asleep?

Take a look at yourself as you drink hypocrisy

Land of the free

I don't want to leave again

Land of the free?

World of the dead

Dead


If I burn, would you let me die?

I just want to know what it feels like

I can't dream, if I can't sleep

Take a look at yourself and tell me what you see


My mind locked up in this shell's decay

Stalker watching the prey today

I'll stay feeling in hell to say

I have something I need to say


You speak of a world I knew before we lost the air

We all know the lie - you let it die


You speak of paradise like it exists forever

They all made you believe but I don't think I want to

Well, what's the point of life if we can't be together?

I need you here with me

I need you to remember

--

Tää biisi oli mun kuunnelluin Spotifyssa viime vuonna, mikä ei yllätä mua yhtään, sillä rakastan tätä biisiä ihan tajuttomasti. Jotenkin se fiilis ja tunnelma mikä mulle tästä tulee on sanoinkuvaamaton. Tänään kävin aamulla lenkillä, ei ollu oikeastaan kovin kylmä, mutta laitoin kyllä enemmän päälle että johtuupi varmaan siitä. Sitten oli se ryhmä. Jotenkin mulla on siellä tosi epämukava olo, vaikkei mua sinänsä ahdistakaan. En oikein osaa selittää sitä, kun en itsekään oo ihan varma, mikä homma. Ehkä se on vielä jotain uutuudenkankeutta ja helpottaa tässä viikkojen edetessä. Huomenna on sitten terapia ja sen jälkeen hyppään bussiin ja suuntaan Tupoksen ABC:lle, jonne porukat tulee. Käydään syömässä ja sitten tullaan mun kämpille. En oo tosiaankaan nyt moneen viikkoon saanu mitään siivoishommeleita tehtyä, mutta ehkä porukat ymmärtää sen, kun selitän niille, miten ollaan kaikissa terapioissa pohdittukin sitä, miten mulla menee aina holtti pois ja elämänhallinta nolliin näin syksyisin. Ja ehkä myös muistan säälipisteiden toivossa mainita, että migreenejäkin on ollu enemmän kun normaalisti. Ei ne ehkä ihan täysin ymmärrä, mutta jonkun verran kuitenkin. Ei sitä itekään oikein tajua sitä masennuksen vakavuutta, ennen kuin havahtuu siihen, ettei oo imuroinut ja tiskannut viikkoihin. Mulla vielä ehkä tähän vaikuttaa ne tosiasiat että 1) vihaan siivoamista muutenkin, joten se on masennuksen syvetessä ns. helpoin asia jättää huomiotta (ja mulla on itseasiassa aika korkea törkytoleranssi, enkä välttämättä koe esim. kuukauden imuroimattomuutta mitenkään ällöttävänä) ja 2) mä olen valitettavasti perusluonteeltanikin jo laiska ja saamaton, mikä ei masennuksen kanssa ole tosiaankaan toimiva yhistelmä, kuten oon tässä vuosien aikana saanut todeta. Tuli tästä avautumisesta mieleen, että pitäisköhän kirjotella joku pidempi postaus tässä lähiaikoina. Tekis ehkä vähän mieli sillein sekavasti selittää kaikkea.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Falling on

  Song of the day;; → Sigríður - Interconnectivity -- En kamalasti jaksanu mitään tänään järjestellä koska kädet ja jalat on aivan vitun liian poikki eilisestä, mut laittelin vähän kenkiä vaatehuoneeseen sekä kirjoja, mangaa ja levyjä kirjahyllyyn. Laittelin myös vähän ledvaloja, kun tykkään iltaisin olla muuten pimiässä mut sillein että on muutama tommonen valoketju päällä. Eihän mulla mikään kiire ole, että pitäis kaiken olla heti tiptop-kunnossa. Huomenna fysioterapia heti aamusta ja sen jälkeen käyn kaupassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Zombie

  Song of the day;; → TesseracT - Of Mind - Nocturne Climb You're dehydrated Fly Your wings are jaded Cry You're enervated Die For what you believe in Try You've nearly made it Why? You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Can we save us from ourselves? (This is the saviour and its form) You can break through Wake me up Tell me it's gone False hope sells lies I won't buy We are still one Let's attempt escape Melancholia will feed We'll admit defeat The Vox Populi will cease The air is thickening We are drifting You're the plague within my dreams Soaring through an atmosphere of an adequate lack of strength And we're responsible (And we're responsible) The truth is that it will end here Denial's an impairment of your fear Can we save us from ourselves? Ca...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Swordmaster

Olkoon tämä niitä harvoja kertoja, kun tänne tulen suomeksi jotain selittämään. Mä olen alkanut hieman vierastaa omalla kielelläni blogeihini tai mihinkään muuallekaan netissä kirjoittamista, koska tykkään englannista enemmän, mutta jotenkin nyt vaan tuntuu että tää täytyy tehdä. Kello on 28 yli yksi yöllä, lauantaina 4.10.2014. Lukion eka jakso päätty just. Kokeet meni miten meni. Kemian pääsin just ja just läpi. Biologia ei menny sen paremmin. Äikkä ja enkku meni kiitettävästi, mutta niin ne aina. Vittu, mä luulin, että saisin ees vähän helpotusta tähän jatkuvaan pelkoon ja ahdistukseen rutiinien kautta, mut tää koulu on vaan lisännyt niitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, etten mä yksinkertaisesti oo tarpeeks fiksu, vai siitä, ettei mulla oo ketään. On vaikeeta kattoa kaikkia ihmisiä, nauramassa, hymyilemässä tyttö- ja poikaystäviensä ja kavereidensa kanssa, ja olla vaan yksin niiden keskellä. Mä pidän kyllä omasta seurastani tietyssä määrin, mutta kun se on ainoaa seuraa, jot...
Lähetä kommentti
Lue lisää